Ministeri Riikka Purran mukaan (LK 10.2.) ulkomaisten opiskelijoiden värvääminen on kikkailua, jolla pyritään pelastamaan vähäväkisten kuntien lukio käyttämällä siihen verorahaa valtionosuuksien kautta.
Vaikka Purra puhui totta, hänen olisi kannattanut tuoda esiin "Akilleen kantapää", josta Itä-Lapin kuntajohtajat ja kuntayhtymän virkahenkilöt vaikenivat (LK 13.2.) – konkreettiset mahdollisuudet tarjota ulkomailta tuleville opiskelijoille riittävän hyvät resurssit unelmansa toteuttamiseen.
Olen opettanut Sallan lukiossa ensimmäisiä venäläisopiskelijoita. He olivat opiskelleet kotimaassaan suomea ja se näkyi opinnoissa. Nyt lukiossa on 78 oppilasta, joista ulkomaalaisia on noin 70 prosenttia. Valtionosuuksia tulee rutosti ja liki kaksinkertaisesti, jos kunnan tavoite 150 oppilaasta toteutuu.
Tällöin unohtuu helposti tärkein eli opettajan etiikka – oppilaan edistäminen opinnoissa ja järjestävän tahon moraalinen vastuu hänen hyvinvoinnista ja jatkomahdollisuuksista. Vastuuta korostaa se, että lukioon tulevista valtaosa on alle 18-vuotiaita ja siten lastensuojelulain piirissä. Tähän vaaditaan paljon henkilökuntaa ja myös rahaa tukimuotoihin.
Opettajina ja virkahenkilöinä emme voi vastuutamme välttää, emmekä ruusunhohtoisesti todeta, että "ulkomaalaiset oppivat suomea lukioaikanaan ja jonakin vuonna kaikki pääsivät jatko-opintoihin", kuten kirjoituksessa (13.2.) todettiin Sallassa käydyn 2016. Hyvä kielitaito on oltava jo lukioon tullessa. Ulkopuolisten kielitesteihin pitää suhtautua kriittisesti, minkä olen todennut opettamissani aineissa (historia, yhteiskuntaoppi, filosofia, elämänkatsomustieto), niin heikko kielitaito liian monella on ollut.
Nuorilla on unelmat, mutta heitä ei saa käyttää "bulkkitavarana" hyvinvointimme turvaamiseksi. Jokainen tänne saapuva ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Sen tulee näkyä siinä, että kasvattajina pysähdymme pohtimaan etiikkaamme ja sen vaatimuksia suhteessa opettamiimme nuoriin.
Liian monen mahdollisuudet päästä osalliseksi yhteiskunnastamme ja elää edes säällistä elämää ovat rajalliset johtuen siitä, että henkiset ja aineelliset resurssimme saattaa heidät hyvään elämään ovat riittämättömät. Valtionosuuksina saadut tulotkin mieluummin käytämme kuntataloutemme kohentamiseen, korvamerkittyjä kun ne eivät ole.