Graafisen suunnittelun opiskelija Elli Alasaari alkoi syksyllä 2018 kuvaamaan kaikkea vastaan tulevaa miettimättä, miksi kuvaa. Syntyi näyttely, joka tekijänsä mukaan on oodi oman ajan ottamiselle ja luovalle tekemiselle ilman kritiikkiä ja suorittamisen pakkoa.
– Näyttelyn yhteydessä otan kirjaimellisesti aikaa itselleni meditoimalla eli istumalla hiljaa näyttelytilassa joka arkipäivä tunnin ajan koko näyttelyn esilläolon ajan. Meditaatio on avoin ja kuka tahansa on vapaa liittymään seuraani, Alasaari sanoo.
Alasaari käytti kuvatessaan filmikameraa ja kaksoisvalotti kuvia. Hän kuvasi filmirullan täyteen satunnaisia asioita, latasi sen kameraan uudelleen ja jatkoi satunnaisten asioiden kuvaamista.
– En voinut tietää, mitkä kaksi eri valotusta ja niihin sisältyvät kaksi eri maailmaa sattuivat kohtaamaan toisensa filmillä. Kuvat siis tavallaan syntyivät vahingossa.
Filmikuvaus on virheille antautumista
Alasaari sanoo, että filmikuvaus merkitsee hänelle sattumalle ja virheille antautumista sekä asioiden tarkastelua uteliaisuuden, intuition ja tunteiden kautta.
– Kuvatessa minun ei tarvitse ylianalysoida ja tyydyn lopputulokseen sellaisena kuin se on. Kuvaaminen filmille on jatkuvaa yllätysten löytämistä: satunnaisia ilahtumisia ilman oletusta onnistumisesta.