Mauri Tammela mietti kirjan kirjoittamista kolme vuosikymmentä.
Projekti ei lähtenyt käyntiin, vaikka hän oli antanut asiasta painavan lupauksen isälleen. Isä toivoi, että poika kirjoittaisi kirjan tarinoista, joita hän oli vuosikymmenten varrella kertonut.
Hektisessä työssä Kittilän sivistystoimenjohtajana ei ollut rääpyä, tilaisuutta, kirjoittaa. Ei kerta kaikkiaan ehtinyt.
– Sovimme, että kirjoitan sitten kun hän on kuollut ja minä olen eläkkeellä.
