Kolumni

Mat­kus­ta­mi­nen kas­vat­taa ihmistä pi­ka­vauh­tia

Ronja Törmänen
Ronja Törmänen
Kuva: Anssi Jokiranta

Elokuun alussa lähdimme mieheni kanssa häämatkalle kiertämään Eurooppaa. Meillä on pieni 90-luvun Volkswagen Caravelle -pakettiauto, jonka tuunasimme retkiautoksi. Molemmat pakkasimme kaksi kestokassia vaatteita: toiseen kesävaatteita ja toiseen paksumpaa vaatetta.

Alkuperäinen ideamme oli viettää koko talvi reissussa. Nyt on kaksi kuukautta kulunut matkustellen, maasta toiseen. Emme ole viipyneet missään yhdessä paikassa kovin pitkään. Kun matkustaa autolla ilman varmuutta kotiinpaluusta, tuntuu olevan äärettömästi mahdollisuuksia. Olemme kulkeneet vain päivä kerrallaan, luottaen, että päädymme juuri sinne, minne kuuluukin.

Suomesta lähdimme Ahvenanmaan kautta Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Saksasta ajoimme Itävaltaan, josta saimme vinkkejä jatkaa Slovenian läpi Kroatiaan. Alkoi syyskuu. Karttaa katsoessa Bosnia ja Hertsegovina näytti olevan vain muutaman tunnin ajomatkan päässä. Bosniassa on tuttavamme sukulaisten omenatila, johon halusimme mennä auttamaan ja tienaamaan vähän matkarahaa. Todellisuudessa tiet olivat mutkaisia ja kuoppaisia, ja matkanteko kesti aamusta iltaan.

"Kun matkustaa autolla ilman varmuutta kotiinpaluusta, tuntuu olevan äärettömästi mahdollisuuksia."

Autostamme saatiin korjattua katkennut pakoputki ja mieheni sai infektion raa’asta kananmunasta. Minä keräsin viikon ajan omenoita paikallisten rouvien kanssa. Koti-ikävä alkoi tulla, mutta koin myös ilon hetkiä oppiessa uutta. Kun omenatalkoot olivat ohi ja mieheni vointi alkoi helpottua, lähdimme takaisin Kroatiaan ja kohti Italiaa.

Kroatiassa oli kauniita rantateitä ja paratiisimaisia rantoja, joissa saimme levähtää, uida ja soudella. Yhdessä rannikkokaupungissa auton jarrut yhtäkkiä pettivät ja ajoimme kaupungin läpi ilman jarruja. Sinä yönä, autokorjaamon parkkipaikalla, jouduin soittamaan miehelleni ambulanssin, mutta kaikki olikin lopulta hyvin.

Reissaaminen ei ole helppoa, eikä koskaan sitä mitä odottaa — mutta aina sen arvoista. Kun kaikki ei sujukaan juuri kuten haluan, sopeudun ja osaan kiittää pienestä. Olen saanut lisää selkeyttä siihen, mikä minulle on todella tärkeää. Mihin haluan tämän päivän käyttää, tämän viikon, kuukauden, vuoden… tämän elämän?

Kirjoittaja viihtyy niin kotona kuin reissussa, molemmilla on oma aikansa ja tarkoituksensa.