Fysiikan professori Mikko Sipilä on arvioinut Sakatin nikkeliesiintymän merkittävyyttä (mm. LK 14.6.). Hän sanoo, ettei laskelmia ole kyseenalaistettu.
Lukuja en kyseenalaista, mutta haluan tuoda esiin seikkoja, jotka eivät Sipilän erikoisessa arviointimenetelmässä tule esille. Ne vievät pohjan pois esitetyltä vertailulta.
Sipilän argumentointilogiikkaa seuraten maailmasta ei löytyne yhtäkään kaivosta, joka täyttää ”maailmanluokan” esiintymän kriteerit. Yksittäinen kaivos tuottaa tyypillisesti vain pienen osan kunkin metallin vuosittaisesta globaalista tarpeesta.
Nikkeliesiintymiä tunnetaan satoja, mutta maailmassa on vain noin 100 sellaista, jossa kokonaisvarannot (nikkelimetallin kokonaismassa louhittavaksi ajatellussa kiviaineksessa), ylittävät miljoona tonnia nikkeliä. Osa näistä ei ole hyödyntämiskelpoisia. Sakatin julkaisemiin varantoihin nähden näiden esiintymien kokonaisvaranto on siis vähintään kaksinkertainen.
Toiminnassa olevia nikkelikaivoksia on noin 250, joista kymmenen suurinta tuottaa noin neljänneksen nikkelin vuotuisesta kokonaistuotannosta. Suuri osa kaivoksista on tuotannoltaan huomattavasti niitä pienempiä.
Top100-esiintymistä on tuotannossa vain noin neljäsosa mukaan lukien kymmenen suurinta nikkelikaivosta. Esiintymän suuruus ei siis yksin määrää sen hyödyntämiskelpoisuutta.
Suurimpien todetusti hyödyntämiskelpoisten esiintymien nikkelivarannot riittäisivät keskimäärin vastaamaan noin vuoden nikkelintarpeeseen, mikäli jokainen esiintymän varannoissa oleva nikkelitonni kyettäisiin hyödyntämään ja nikkelin kysyntä pysyisi stabiilina. Se on selvästi enemmän kuin Sakatille arvioitu kuuden viikon riittävyys, mutta useimmiten varannoista vain osa kyetään hyödyntämään taloudellisesti.
Maailmassa on vain noin kymmenen hyödyntämätöntä esiintymää, joiden tunnetut kokonaisvarannot ovat yli viisinkertaiset Sakattiin nähden. Tämä kenties täyttäisi Sipilän mitta-asteikolla ”maailmanluokan” määritelmän.
Merkittävästä osasta näitä varantoja ei välttämättä koskaan muodostu hyödyntämiskelpoisia, kaivoksesta puhumattakaan. Sipilän käyttämällä vertailumetodilla niistäkin vain osa pystyisi vastaamaan tämänhetkiseen nikkelin tarpeeseen noin vuoden ajaksi olettaen epärealistisesti, että varannot voitaisiin sataprosenttisesti hyödyntää. Ylipäänsä merkittävä osa tunnetuista esiintymistä ei koskaan etene kaivokseksi.
On selvää, että yksittäinen esiintymä tai kaivos, edes maailman suurimmat, ei kykene yksinään tyydyttämään maailman nikkelin tai minkään muunkaan metallin tarvetta vuosia.
Sipilä ei ole arviossaan ottanut huomioon nikkelin ja monien muiden metallien ennustettua kysynnän huomattavaa kasvua muun muassa vihreästä siirtymästä johtuen. Ennusteiden mukaan nikkelin kysyntä vähintään kaksinkertaistuu jo tulevan 15 vuoden aikana ja jopa nelinkertaistuu 30 vuodessa.
Tämä huomioiden Sipilän laskuopilla maailman suurimpienkin nikkeliesiintymien riittävyys vuotuiseen kokonaistarpeeseen nähden olisi vain joitain kuukausia. Näin yksikään maailman nikkeliesiintymä ei täyttäisi ”maailmanluokan” kriteerejä. Tällä logiikalla niiden hyödyntäminen tai kaivoksen suunnittelu voitaisiin lopettaa.
Tunnetun esiintymän saattaminen tuotantoon vie keskimäärin 17 vuotta (Suomessa pidempään), mikä on hieman kauemmin kuin nyt Sakatin löytymisestä kulunut aika. Vuodesta 2010 eteenpäin on vähänkään merkittävämpiä nikkeliesiintymiä löydetty maailmalta yhä vähenevässä määrin, yhteensä 11. Niiden koko nikkelitonneissa mitattuna on vain noin 10 prosenttia vuoden 1991 jälkeen löydettyjen esiintymien kokonaismäärästä.
Suuri osa aiemminkaan löydetyistä esiintymistä ei ole tuotannossa. Toiminnassa olevien kaivosten ehtyessä on vaikea nähdä, miten kysynnän kasvuun voidaan tulevina vuosina vastata.
Esiintymiä löytyy yhä harvemmin ja niiden saattaminen tuotantoon kestää yhä kauemmin. Nikkelin osalta on ilmeistä, että kaikki hyödynnettävissä olevat esiintymät tarvitaan, jotta kysynnän kasvuun voidaan edes auttavasti vastata.
Usein ratkaisuna esitetystä kulutuksen vähentämisestä ei ole merkkiäkään näkyvissä missään. Tätä kaivosteollisuus ei voi ratkaista, vaan teollisuuden tehtäväksi jää koettaa vastata kysyntään mahdollisimman kestävällä tavalla.
Minkään esiintymän merkittävyyttä ei voida arvioida Sipilän esittämällä tavalla. Hyödyntämistarpeen arvioinnissa perusteluina voidaan käyttää monia huomattavasti tarkoituksenmukaisempia kriteereitä, joita ei voi tilan puutteen takia tässä käsitellä.