Samalla, kun täällä Peräpohjolassa heräillään kylissä ja kaupungeissa koronan ja Venäjän toimien aiheuttamaan synkkään aamuruskoon, selaillaan kauhusta jäykkinä nykyhallituksen kaavailemia viimeisiä armonlaukauksia maaseudun elinvoimalle. Keskeiset tiukennukset, leikkaukset ja korotukset iskevät kirveen lailla maaseudun ja harva-alueen kyliin ja maakuntakaupunkeihin.
Arvonlisäveron (alv) korotus on niitä viimeisiä kuoliniskuja muun muassa Meri-Lapin alueen matkailuyrityksille. Täällä on perinteisesti keskitytty investoinneissa, politiikassa ja päätöksenteossa teollisuuden kehittämiseen. Se toki on ymmärrettävää miljardiluokan investointien, kilpailukyvyn ja työllisyyden näkökulmasta. Samalla tulisi kuitenkin muistaa kehittää palveluita, elämänlaatua, vapaa-ajan mahdollisuuksia ja luoda vetovoimaa kansalliselle ja kansainväliselle matkailulle. Tämä kehitys on ollut äärimmäisen hidasta, eikä tue teollisuuden ja liikennevirtojen luomia rajattomia mahdollisuuksia. Leikkaukset ja veronkorotukset vaikeuttavat tätä kehitystä. Matkailupalveluista osa kuuluu ns. alennetun alv:n piiriin. Valtaosa ohjelmapalveluista ja varustevuokraus ovat korkean alv:n palveluita. Jättävätkö asiakkaat muutenkin kituvat matkailuyritykset hintojennousun myötä?
Maaseudulta on käytävä työssä, koulussa, harrastuksissa ja kaupassa omalla autolla. Julkinen liikenne on loppunut jo vuonna miekka ja kilpi. Polttoaineen alv:n korottaminen tulee rajoittamaan tavallisten kansalaisten autoilua entisestään. Onko maaseudulla enää vetovoimaa? Osalle jäljelle jääneistä eläkeläisasukeista on luvassa eläkkeen verotuksen nousu. Julkisuudessa korostetaan huoltovarmuutta, puhdasta, kotimaista ruokaa, mutta mikä on käytännössä maataloustuottajien arvostus tätä jargoniaa peilaten?
Turun tunnin juna- projekti imaisee maaseudun tiestön kehittämis- ja kunnostamisrahat. Maaseudun yrittäjät tarvitsevat mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoaan, jolla he luovat uskoa ja elinvoimaa kyliin sekä työllistävät muita. Olen itse paluumuuttaja rakkaalle kotiseudulleni Tornioon pienelle Kourilehdon kylälle. Lähdin täältä maailmalle 80-luvun alussa ja palasin kotiin yrittäjäksi 2018. Takana on vuosikymmenet maailmalla. Olen ylpeä kokemuksistani asuessani vuosia isoissa kaupungeissa kuten Helsingissä ja Pekingissä. Näiden kokemusten ja tuntemusten valossa suosittelen maaseudun elinvoiman ylläpitoa, en kuoliniskuja.