Luin Pohjoisen polut-lehdestä juttua Käsivarren safaritoiminnan kantokyvyn mahdollisesta ylityksestä. Rivien välissä syytettiin taas kelkkasafariyrittäjiä sekä vesitaso- ja helikopteriyrityksiä. Metsähallituksen kerrottiin aloittavan selvitystyön kestokyvystä. Hyvä että selvitetään, mutta onko se oikea selvittäjä, koska mahdollinen kantokyvyn ylitys johtuu juuri sen toiminnasta?
Meillä oli viime kaudella Käsivarressa noin 40 safariyrityslupaa. Mainosten perusteella Kilpisjärven ulkopuolisia olivat insinööri- ja kirjanpitotoimisto, betonifirma, moottorikelkkakerho, taksiyritys ja jopa pienkoneiden myyjäyritys. Metsähallitus puolustelee lupien myöntämistä yhdenvertaisuusperiaatteella. Paikallisia safariyrityksiä täällä toimii vain muutama. Ne tuntevat tunturialueen, vaarallisuudet, kulttuurit, poronhoidon ja perinteiset tavat.
Toinen erikoisuus on ilma-aluspolitiikka. Vesilentokoneelle on hankala asettaa rajoituksia, koska vesistöissä on yleiskäyttöoikeus. Kummallisuus on helikopterin laskeutumispaikkojen rajoitukset. Kun kopteri käy maassa, siitä ei jää jälkiä. Silti kesäajaksi laskeutumispaikat on rajattu muutamiin ja niihin muodostuu polkujen kuvio.
Kelkkasafarilupien väärinkäyttäjiä ei saada karsittua pois ennen kuin lopetetaan yhdenvertaisuusajattelu. Osaamattomat voivat vaarantaa jopa asiakkaidensa hengen. Yhdenvertaisuus sopii kyliin ja kaupunkeihin, muttei erikoisosaamista vaativille alueille, jossa säiden nopea vaihtelu tuo isoja ongelmia osaamattomille. Aiemman ammattini perusteella olen joutunut tilanteisiin, jossa oppimattomia oppaita asiakkaineen on etsitty maastosta – niin eksyneenä kuin loukkaantuneenakin.
Yksi rajoittava keino safariluvan ja opasluvan myöntämiselle voisi olla viikon tai kahden pakollinen omakustanteinen pätevöitymiskurssi, mikä on käytössä Huippuvuorilla. Se vähentäisi tehokkaasti väärinkäyttäjiä, jotka käyvät rälläämässä tuntureilla keväällä kerran elämässään. Usein tarkoitus pyhittää keinot ja kunnioitus luontoon unohtuu. Ongelmat ja riitatilanteet, muiden kulkijoiden närkästymiset ja valitukset kohdistuvat paikallisiin safariyrityksiin.
Yksi isoimmista epäkohdista on Metsähallituksen ulkopaikkakuntalaisille myöntämät kiinteistöluvat. Jos vuokraat Metsähallituksen erämaa-alueella omistaman Poro- tai Jogasjärven vuokratuvan, saat ajoluvan moottorikelkalla, vaikka et olisi koskaan käynyt kehäkolmosen ulkopuolella. Lupa sisältää kaikki viiden kilometrin säteellä olevat pilkkijärvet. Kun valvontaa ei ole, vuokralaisia on tavattu päivittäin jopa Pitsusjärveltä, Haltilta ja Somasjärveltä yli 20 kilometrin päästä.