Onhan kaupunkimme ydin ankeahko paikka pitkän aikaa vuodesta, mutta ollaanpa nyt kesälomalla positiivisia. Istun nimittäin jäätelökioskilla ja tarkkailen ihmisiä aurinkolasieni takaa. Ohitan katseellani betoniset kukkalaatikot ja juokaleet. Näen sen sijaan rinkkaselkäisen pitkätukan, selvästi matkallaan kohti uutta seikkailua. Pian näen isän ja pikkupojan maastolippalakeissa, Hevisaurus-teepaidoissa ja uudenkarhea virvelisatsi käsissään. Minne lie ovat menossa.
Alibijäätelöni toimii kun erotan lähettyviltä irtiottoon tempautuneen naisporukan kesämekoissaan. Etelästä kuulostavat tulleen, kenties villin saaliin perässä hekin. Ulkopuolinenkin aistii jännityksen, ilon ja optimismin mitä nämä ihmiset kantavat mukanaan.
Itse asiassa me voimme katsoa Lordinaukiolla Lapin historiasta dramatisoitua näytelmää, tulee yhtäkkiä mieleeni. Kautta aikain tänne ovat saapuneet seikkailuveriset ihmiset, pahnanpohjimmaiset talonpojat ja -tytöt, joille ei ole riittänyt peltoa viljeltäväksi eikä toimeentuloa kotipuolesta. Äkkipikaisuuttaan lähteneet ja sopeutumattomat. Kiertolaiset ja aidot hullut, joiden jälkeläisiä me täällä tosipuheessa olemme. Rovaniemi todella on seikkailun alkupiste, eronneiden ja karanneiden, tutkimusmatkailijoiden ja onnenonkijoiden sulatusuuni, jollaisena tämä jokien risteys on toiminut satoja vuosia.
Tiikeritötteröni on jo melkein syöty, kun jäätelökioskille pelmahtaa kokonainen perhe silitetyissä ruutupaidoissaan. Lapsilla on kuksat käsissään. Liukasliikkeinen äiti räpsii kuvia. Siinä on kukaties uusi mannekiiniperhe, joka raportoi pian onnellisuuttaan etelän hipsterikahviloihin. Rauhaa ja tasapainoa, mikä lankeaa heille maisemanvaihdossa kuin Jumalan lahjana.
Päätän nousta pöydästä ja tehdä tilaa muutamalle intialaiselle turistille. Heidän silmissä nämä hassut suomalaiset assosioituvat todennäköisesti paikallisiksi villi-ihmisiksi, jotka ovat syntyneet thermacellit kaulassa. Riittää kotona Mumbaissa kertomista.
Siinä missä ulkomaalaiset turistit menevät talvella moottorikelkkasafareille koettelemaan rajojaan ja ”voittamaan itsensä”, kesällä niin tekevät ennen kaikkea kotimaiset matkailijat. Onhan sitä mukava seurata. Toki isot ja sieluttomat marketit keskustan ulkopuolella vievät näytelmästä osansa, mutta tällaista henkeä rakkaalla Lordinaukiolla on yhä jäljellä.