Virpi Markukselan lajiksi valikoitui jo varhain hiihto. – Olin jo lapsena kilpailuhenkinen. Ensimmäisissä kisoissa muistan saaneeni palkinnoksi omenan, mikä oli iso juttu, hän kertoo.
Kuva: Maiju Pohjanheimo
Viimeisin repsahdus oli jouluna. Haukiputaalainen Virpi Markuksela oli jo käynyt miehensä kanssa reippaan parin tunnin lumikenkäreissun lapsuudenkodin maisemissa Pelkosenniemellä, kun hän yhtäkkiä katosi.
Ilta hämärtyi jo, mutta Markuksela ajatteli tekevänsä vielä pikaisesti puolen tunnin kahvakuulatreenin autotallissa.