Moni nuori joko omistaa lemmikin tai haaveilee sellaisesta. Lemmikin hankinta ei kuitenkaan ole yksinkertainen prosessi, vaan se pitää sisällään monia vaiheita aina ideasta suunnitteluun sekä realistiseen arvioon omista resursseista.
Vasa kokosi lemmikin hankintaa varten neljän kohdan muistilistan.
1. Etsi tietoa sopivasta lemmikistä ja sen elintavoista
Ennen lemmikin hankintaa, oli kyseessä sitten jyrsijä, kissa, koira taikka matelija, on syytä aloittaa suunnittelusta ja tiedon etsimisestä. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen (SEY) nettisivuilla kerrotaan eläinten hankinnasta. SEY painottaa, että ensiksi on selvitettävä, mitä lemmikki tarvitsee. Millaista ruokaa se syö, missä se asuu, miten sitä hoidetaan ja tarvitseeko se yhden tai useamman lajitoverin seurakseen. Vasta tämän jälkeen on syytä selvittää, mistä lemmikin voi hankkia.
Lemmikin hankintaan liittyy paljon myös uskomustietoa ja sosiaalisen median luomia odotuksia. Monet uudet omistajat saattavat arvioida lemmikin helppoutta pelkkien somekuvien perusteella, mikä ei vastaa todellisuutta. SEY korostaa, että vastuullinen hankinta perustuu tiedonhankintaan ja realistiseen arvioon omasta elämäntilanteesta, ei niinkään visuaaliseen viehättävyyteen.
2. Laadi realistinen budjetti hankintaa varten
Mitä tulee lemmikin ylläpitoon, kustannukset voivat yllättää. Esimerkiksi kissojen ruokaan, hiekkaan ja perushoitoon voi Suomessa kulua yli tuhat euroa vuodessa, kun taas koiran vastaavat kulut voivat olla huomattavasti suuremmat riippuen koosta ja hoidosta. SEY:n mukaan moni myös luulee, että pienen lemmikin ylläpito on aina halpaa ja helppoa, mutta käytännössä kanit, marsut ja muut pieneläimet tarvitsevat säännöllistä huolenpitoa ja virikkeitä siinä missä isommatkin lemmikit. Lisäksi eläinlääkärikäyntien kustannukset voivat yllättää omistajan. Muun muassa Agria Eläinvakuutuksen tutkimusten mukaan monet omistajat ovat yllättyneet näiden kulujen suuruudesta.
Ennen eläimen tuomista kotiin kannattaa laatia myös konkreettinen budjetti: ruoka, eläinlääkärikulut, vakuutus, tarvikkeet ja mahdolliset yllättävät menoerät kuuluvat tähän listaan. Säännölliset eläinlääkärikäynnit ja rokotukset tuovat turvaa terveydelle, mutta ne on myös hyvä sisällyttää budjettiin ennakolta.
3. Mieti, kuka hoitaa eläintä, kun olet poissa
Ennakkosuunnitteluun kuuluu myös se, mitä tapahtuu lomamatkojen, sairastumisen tai yllättävien tilanteiden aikana. Onko olemassa varasuunnitelma hoitoon? Onko tiedossa luotettava hoitaja tai hoitopaikka? Onko itse todella kykenevä huolehtimaan toisesta elävästä olennosta?
4. Pohdi, miten arkesi muuttuu, kun lemmikki astuu taloon
Myös arjen rutiinit on hyvä miettiä etukäteen. Lemmikki tarvitsee päivittäistä huomiota ja virikkeitä, ja sen hoitaminen vaatii aikaa jokaisena päivänä. On hyvä pohtia, miten hoito ja aktiviteetit jakaantuvat eri päiville ja kuka vastaa mistäkin tehtävästä, oli sitten kyse ruokinnasta, liikunnasta tai muiden perustarpeiden täyttämisestä.
Kuukausi taaksepäin omaan elämääni astui luovutusikäinen maatiaiskissanpentu. Vaikka kaikki oli valmisteltu pennun saapumista varten, onnistui arki lemmikkieläimen kanssa kuitenkin yllättämään minut. Pentu tarvitsi ruokaa kolme kertaa päivässä. Vettä se ei suostunut juomaan, ja hiekkalaatikolla käydessä hiekkaa lenteli ympäri kylpyhuonetta.
Tämän lisäksi jätöksiä peittäessään pentu astui toisinaan jätöstensä päälle. Tassujen pesua se vasta vihasikin, ja kerran se onnistui polttamaan häntäkarvojaan kynttilän liekissä. Lisäksi pentu herätti aikaisin aamulla hyppäämällä kaulan tai niskan päälle ja nuolemalla silmäkulmaa tai korvaa. Paljon oli siis opeteltavaa, ja paljon on edelleen, mutta hetkeäkään en kissan hankintaa kadu.
Vaikka kaikki olisi valmisteltu lemmikin tuloa varten valmiiksi, on siis edessä vielä monta muuta huomioon otettavaa vaihetta. Ensinnäkin on pidettävä huolta siitä, että lemmikki kokee olonsa turvalliseksi uudessa ympäristössä, ja kaikki edellytykset sopeutumiseen on valmisteltu huolellisesti. Lisäksi on annettava lemmikille aikaa totuttautua uuteen ympäristöön ja ihmisiin rauhassa. Samoin kaiken uuden opettelun kohdalla, lemmikille on annettava aikaa.
Siinä missä lemmikki totuttautuu omistajaansa ja uuteen ympäristöönsä, on omistajan opeteltava tuntemaan lemmikkinsä ja hoidettava tätä vastuullisesti lemmikin hankintapäivästä alkaen. Esimerkiksi oman pentuni outouksiin kuuluu se, että se rakastaa syödä ruohosipulia ja salaatinlehtiä. Pennun lempileikki on noutaa pientä leluhiirtä, kun sen heittää, aivan kuin koira noutaisi keppiä tai palloa. Pentu myös aivan ehdottomasti tahtoo sänkyyn omistajansa viereen nukkumaan. Lemmikin omistamisessa parasta onkin oikeastaan ollut oppia tuntemaan oma lemmikki.