Luin uutisen, jonka mukaan syntyvyys on Suomessa ennätysalhaalla. Hedelmällisyysluku on heinäkuussa 1,28 lasta, kun väestön uusiutumiseen riittääkseen sen tulisi olla hieman yli 2. Tämä on aivan kirjaimellisesti eksistentiaalinen (olemassaolon vaarantava) uhka Suomelle.
Siitä huolimatta on aivan turhaa kuvitella, että suomalaisten ennätysnopea väheneminen omassa maassamme saisi läheskään niin paljoa toimittajien, poliitikkojen ja asiantuntijoiden huomiota kuin toistakymmentä vuotta vanhat internet-kirjoitukset, joita nyt puidaan ties kuinka monetta viikkoa. Nyt ollaan vaiheessa, jossa ministerin ex-tyttöystävä julkistaa kahdenvälisiä keskusteluita, jotka toimittaja tietysti julkaisee.
Nykyinenkin hallitusohjelma on perhepolitiikan kannalta varsin huono. Pahimmin iskee sosiaalitukien lapsikorotusten poistaminen, sillä nehän ovat juuri omiaan vähentämään perheellistymisen riskejä. Varsinkin, kun nykyaikana työelämä on sirpaloitunut pätkätöiksi.
Lapsilisien kustannus on tänä vuonna noin 1,35 miljardia euroa. Hallitusohjelmassa tuloveroja lasketaan 0,4 miljardilla. Listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoveroale maksaa valtiolle vuodessa 0,68 miljardia, eikä siihen puututa. Olisiko ollut aiheellista käyttää edes puolet tuloveron kevennykseen, jota tavallinen ihminen ei juuri lompakossaan tunne, käytetyistä varoista vaikkapa lapsilisien korottamiseen siten, että juuri ensimmäisen lapsen hankkimiseen kannustettaisiin nykyistä enemmän?
On aivan uskomatonta, että vain parissa vuodessa on saatu suomalaiset turtumaan niin, että historiallisen alhaiset syntyvyysluvut kuitataan kerta toisensa jälkeen epämääräisillä puheilla "työperäisestä maahanmuutosta". Ikään kuin väestökehityksestä kolmasosan korvaaminen maahanmuutolla olisi sivulauseessa mainittava seikka, joka jokaisen pitäisi hyväksyä itsestään selvänä.
Itsestään selvä ratkaisuhan pitäisi ennen kaikkea olla juuri perhekoon kasvattaminen. Tähän nuoria ikäluokkia tulisi kannustaa eikä maailmantuskan märehtimiseen!
Tässä olisi oppositiolle hallituksen suuntaan sana ja kaksikin. Vielä jos olisi oppositiopuolueita eikä kesäteatteriryhmiä.