Pari viikkoa sitten perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpää esitti suuressa viisaudessaan, että vain ihmisten, joilla on omia lapsia, tulisi voida työskennellä lastensuojelussa. Mäenpää perusteli näkemystään sillä, että lapsia koskevia päätöksiä tehtäessä mikään ei voisi korvata vanhemmuuden tuomaa kokemusta.

Mäenpään turaus olisi helppo jättää omaan arvoonsa, ellei se olisi osa pitkää jatkumoa, jossa ihmisten – lähes poikkeuksetta naisten – pätevyyttä ja kyvykkyyttä kyseenalaistetaan sillä perusteella, että heillä ei ole lapsia.