Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

häiriöt: Kaleva Median lehtien App­le-so­vel­lus­ten häiriö saattaa haitata käyttöä

Pääkirjoitus

Lähes puolet ää­ni­oi­keu­te­tuis­ta on jo antanut äänensä pre­si­den­tin­vaa­lis­sa – tiukka kisa ratkeaa vasta var­si­nai­se­na vaa­li­päi­vä­nä, mikä in­nos­ta­nee ää­nes­tä­mään

Pitkään vaisuna jatkunut presidenttikisa sai toivotun piristysruiskeen vaalien loppusuoralla, kun gallupit alkoivat vihjailla, että jo varmana pidetty ensimmäisen vaalikierroksen lopputulos ei olekaan varma. Mielipidekyselyissä kärkikaksikon kantaan on noussut Jussi Halla-aho (ps.) imussaan Olli Rehn (kesk.), ja he haastavat tosissaan Alexander Stubbin (kok.) ja Pekka Haaviston (vihr.).

Ruiskeen vaikutus näkyi jo ennakkoäänissä, joita kertyi ennätysmäärä. Peräti 44 prosenttia äänioikeutetuista – 1,88 miljoonaa suomalaista – on jo äänestänyt. Vuoden 2018 presidentinvaalissa ennakkoäänestysprosentti oli 36,7. Lapissa kyseinen luku nousi 49:ään, mikä on reilut 5,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin kuusi vuotta sitten.

Yli puolet uurnille presidentinvaalissa aikovista on jo käyttänyt äänioikeuttaan.
Yli puolet uurnille presidentinvaalissa aikovista on jo käyttänyt äänioikeuttaan.
Kuva: Jussi Leinonen

Vaikka ennakkoäänien perusteella on vaikea ennustaa vaalien lopullista äänestysprosenttia, kaikki merkit viittaavat siihen, että luku nousee huomattavasti korkeammaksi kuin 2018. Tuolloin äänestysprosentti oli 70 ensimmäisellä ja hieman alle 70 toisella kierroksella. Lapin luvut olivat tätäkin heikompia.

Asiantuntijat uskovat, että 2024 vaaleissa voi ylittyä jopa 75 prosentin raja, mikä olisi pitkiin aikoihin suurin luku. Toki ennätys on vielä kaukana – ensimmäisessä suorassa kansanvaalissa 1994 äänestysprosentti oli ensimmäisellä kierroksella 82,2 ja toisella 82,3. Äänestysaktiivisuuden nousu olisi silti poikkeuksellista, sillä nukkuvien puolueen kannattajien määrä on kasvanut jo pitkään käytännössä kaikissa vaaleissa.

Mahdollisen nousun taustalla on paitsi harvinaisen tasainen kilpailuasetelma myös ehdokkaiden määrä ja laatu. Joukossa on kokeneita poliitikkoja, joista moni on tehnyt komean uran myös kansainvälisessä politiikassa. Iso osa äänestäjistä joutuukin valitsemaan kahdesta tai jopa kolmesta hyvästä mieluisimman.

Jotkut ovat esittäneet kritiikkiä ehdokkaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yksimielisyydestä. On totta, että joukosta puuttuu Suomen Nato-jäsenyyttä ja Ukrainan tukemista vastustava Venäjä-ymmärtäjä, mutta se kertoo lähinnä siitä, ettei tällaiselle ehdokkaalle ollut kysyntää näissä vaaleissa ja tässä maailmantilanteessa.

Tämä tuli selväksi, kun Paavo Väyrynen, Saara Huhtasaari ja Ano Turtiainen yrittivät kerätä kannattajakortteja päästäkseen kisaan mukaan. Kukaan heistä ei saanut kokoon lähimainkaan tarvittavaa määrää eli 20 000 korttia.

Jos tuoreimpiin mielipidemittauksiin on luottaminen, vaali ratkeaa vasta varsinaisena vaalipäivänä eli ensi sunnuntaina. Moni valinnastaan yhä epävarma on pantannut ääntään ja osa harkitsee niin kutsuttua taktista äänestämistä.

Siinä ääni menee ykkössuosikin sijasta kakkos- tai jopa kolmossuosikille, jotta epämieluisin vaihtoehto ei voita – tai tässä tapauksessa pääse toiselle kierrokselle. Merkkejä taktisesta äänestämisestä näkyy jo gallupeissa. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen (sd.) ja Li Andessonin (vas.) kannattajia on siirtynyt Haaviston taakse.

Kaikki eivät hyväksy taktikointia ja jotkut olisivat jopa valmiita kieltämään sen, mikäli se olisi mahdollista. Tähän ei ole mitään tarvetta. Taktinen äänestäminen sopii mainiosti vaaliin, missä etsitään kansaa mahdollisimman paljon yhdistävää presidenttiä.

P.S.

Muun muassa Irlannissa ja Maltalla on käytössä niin kutsuttu siirtoäänivaalitapa, missä äänestäjä voi laittaa äänestyslippuun useita ehdokkaita suosituimmuusjärjestykseen. Jos ykkösehdokas karsiutuu, siirtyvät äänet automaattisesti kakkos- tai mahdollisesti kolmosehdokkaalle. Näin taktinen äänestäminen menettää merkityksensä, eivätkä gallupitkaan vaikuta vaalitulokseen. Huono puoli asiassa on se, että järjestelmä tekee äänten laskemisesta monimutkaista ja vaaleista vaikeasti ymmärrettäviä.