1. Huonon olon tunnistaminen ja tunnustaminen

Kuvitteellinen esimerkkihenkilö Markus on 20-vuotias nuori, joka on jo useamman kuukauden kärsinyt selittämättömistä masennus- ja ahdistuneisuusoireista. Markuksen pahalle ololle ei ole vielä annettu diagnoosia, sillä hän on vasta tovin suunnitellut hankkivansa apua mielenterveyden ongelmiin.

Hän on kuullut parhaan kaverinsa käyvän psykoterapiassa ja hän on huomannut, että kaveri tuntuu voivan paremmin kuin vuosi sitten.