Kemin uimahallin suunnittelutyöryhmälle kysymys (mm Tiitinen, Immonen), että miten on ajateltu saada mahtumaan kuvassa oleva uintikisojen katsojamäärä kahdelle katsomoriville? Uuden uimahallin suunniteltu katsomorakenne olisi siis kaksirivinen.
Ketä palvelee suuniteltu ulkouima-allas? Tällä leveysasteella ulkoaltaan käyttö on hyvinkin minimaalinen kustannuksiin nähden. Kesällähän allasta ei tarvita, koska luonnonvedet ovat ahkerassa käytössä (Mansikkanokka vieressä, Takajärvi eteläisessä kaupunginosassa). Mikä taho maksaa ulkoaltaan kustannukset (ylimääräiset työntekijät, lämmitys ym?)
Miksi uimahallia ei voitu suunnitella rakennettavaksi toisaalle? (Pajarinranta, hallin vieressä olevalle tyhjälle alueelle). Nimittäin noin kahden vuoden hallin suljettuna olo vaikuttaa arviolta noin 50 prosentin käyttäjien vähenemiseen.
Tuoreessa muistissa on koronan aiheuttama ”drop out” eli tavoitteellisen harrastuksen lopettaneet, joiden määrä oli suuri. Uimaseurat ovat nyt saaneet uusia harrastajia ja kilpauimareita seuroihin, joiden tavoitteet ovat kauaskantoiset. Drop outilla on myös suora vaikutus syrjäytymiseen, elämänhallinnan vaikeuteen jne.
Ikääntyneet uimahallin käyttäjät jäävät kotiin ja toisen harrastuksen löytyminen voi olla vaikeaa, koska uimahallissa käyntiin liittyy pitkälti myös sosiaalisten suhteiden ja yhteisöllisyyden ylläpitäminen.
Vauvauimarit kasvavat kahden vuoden aikana ulos vauvauinti-iästä.
Lapset ja koululaiset tarvitsevat uimataidon, joka kahden vuoden aikana unohtuu, eikä osa pääse sitä edes opettelemaan.
Aikuisten kuntouinti, vesijuoksu, vesijumppa ovat monelle ainoa tapa liikkua (muun muassa tule-vaivojen takia). Kahden vuoden tauko on liian pitkä näille ihmisille. Puhumattakaan soveltavan liikunnan kohderyhmästä, joille säännölliset uintikäynnit ovat merkittäviä olon ja elon kannalta.
Tutkimuksenkin mukaan kaksivuotinen sulku on terveydellinen ja hyvinvoinnillinen katastrofi niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin, kuten yllä olevassa tekstissä näitä asioita kuvailen.