Kunta- ja hyvinvointialalle viime vuonna solmittu palkkavälirauha muuttui pysyväksi rauhaksi, kun työnantaja- ja työntekijäjärjestöt pääsivät sopuun laajasta palkkaratkaisusta. Sopu koskee yli 420 000 palkansaajaa, joista iso osa työskentelee naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla.
Palkkaratkaisua on kuvailtu historialliseksi, mitä se onkin. Kyse on viime kesän palkkasovun täydentämisestä. Sopimukseen kirjattiin tuolloin "perälauta", jonka mukaan korkeammat palkankorotukset kolmella verrokkialalla – teknologia- ja kemianteollisuudessa sekä auto- ja kuljetusalalla – nostavat myös kunta- ja hyvinvointialojen palkkoja.
Verrokkialat pääsivät palkkasopuun helmikuussa. Lopputulos on, että kunta- ja hyvinvointiala saavat vientialoja korkeammat palkankorotukset. Ne ovat tälle vuodelle yhteensä 4,1 ja ensi vuodelle 4 prosenttia. Lisäksi työntekijät saavat ensi kesäkuussa 467 euron ylimääräisen kertaerän.
Vientiteollisuudessa palkat nousevat kahdessa vuodessa noin kuusi prosenttia.
Tosin hoitajaliitot Tehy ja Super ovat kertoneet vieläkin isommista korotuseroista. Niiden mukaan palkkaratkaisu merkitsee "lähes tuplasti" kovempia korotuksia sote-alan työntekijöille vientialoihin verrattuna. Järjestöt viittaavat sote-sopimuksen lisäpalkkaohjelmaan, mikä tuo muiden korotusten päälle 1,5 korotuksen 2023 ja 2,5 prosentin korotuksen 2024.
Tehyn ja Superin laskemien mukaan sote-palkkojen keskiarvo nousee 5-vuotisen palkkaohjelman myötä 2022–2027 vähintään 20,9 prosenttia.
Tosin sote-sopimuksen lisärahoissa lienee kyse myös sote-uudistuksen edellyttämän lakisääteisen palkkojen yhteensovittamisen eli palkkaharmonisoinnin aikataulutuksesta. Suurin osa kyseisistä korotuksista olisi tullut hoitajille ilman erillistä sopimustakin.
Kunta- ja hyvinvointialojen palkkasovun myötä nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaero pienenee, mikä on yksiselitteisesti hyvä asia jo palkkatasa-arvonkin takia. Lisäksi moni matalapalkka-ala on ajautunut krooniseen työvoimapulaan osin palkkauksen takia. Tunnetuin esimerkki tästä on sote-ala, minne on yhä vaikeampaa saada sairaan- ja lähihoitajia.
Tehy ja Super nostivat työtaistelussaan palkkauksen yhdeksi tärkeimmistä keinoista työvoimapulaongelman ratkaisemisessa. Sittemmin puheet ovat loiventuneet. "Ei tällä hoitajapulaa ratkaista. Nyt on vasta pelastusrengas heitetty", Tehy puheenjohtaja Millariikka Rytkönen toteaa (HS 8.3.).
Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien mukaan perälautaratkaisu nostaa palkkakustannuksia aiemmin sovitun lisäksi kunta-alalla 191 ja hyvinvointialueilla 200 miljoonalla eurolla 2023. Lisää on luvassa ensi vuonna.
Rahat tulevat veronmaksajien pussista, mikä tietää tulevalle hallitukselle lisää talouspoliittista sopetuttamispohdittavaa.
P.S.
Suomen sairaaloissa ja hoivalaitoksissa on noin 16 600 sairaanhoitajan vaje – Lapissakin luku on lähes 200. Lähihoitajia tarvittaisiin vieläkin enemmän. Hoitajavaje on tuplaantunut vain kahdessa vuodessa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että vauhti kiihtyy jatkossa. Sote-alalle pitäisi löytää noin 200 000 uutta hoitajaa 2030 mennessä, mikä on monin verroin enemmän kuin heitä alan oppilaitoksista tuohon mennessä valmistuu. Ongelmaan on etsitty turhaan ratkaisua koko 2000-luvun ajan. Entä, jos sellaista ei ole olemassa?