Kunnanjohtajan pesti on tuulinen kaikkialla Suomessa, mutta varsinkin Lapissa, missä kuntapomon erottamisesta on tullut pysyvä, kunnallinen tapa. Eroprosesseja on ollut vireillä eri puolilla maakuntaa käytännössä koko 2000-luvun ajan.
Tuorein esimerkki tulee Pelkosenniemeltä, missä kunnanhallitus esittää -valtuustolle tilapäisen valiokunnan perustamista kunnanjohtaja Päivi Vauhkosen erottamiseksi (LK 30.4.). Erottamiseen tarvitaan valtuuston kahden kolmasosan enemmistö, Pelkosenniemen tapauksessa kahdeksan valtuutettua 11:stä.
Niemen hallitus perustelee erovaadettaan luottamuspulalla, missä ei ole mitään uutta. Samaa perustetta on käytetty lähes kaikissa erottamisprosesseissa – ei tosin aina hyvällä menestyksellä.
Kolarissa lopputuloksena oli fiasko, johon viimeisen sanan sanoi korkein hallinto-oikeus (KHO). Se kumosi viime syksynä Kolarin valtuuston 2020 tekemän päätöksen erottaa vain 1,5 vuotta kunnanjohtajana toiminut Kristiina Tikkala luottamuspulaan vedoten. KHO:n mukaan erottamiseen ei ollut asiallista, eikä painavaa syytä, kuten kyseisessä erottamisessa käytetty viranhaltijalaki edellyttää.
Valtuusto päätyi käyttämään kyseistä lakia sen jälkeen, kun kuntalakireitti päätyi umpikujaan – valtuustosta ei löytynyt kahden kolmasosan enemmistöä erottamisen taakse. KHO linjasi vuosikirjapäätöksessään, ettei pelkkä luottamuspula riitä viranhaltijalain mukaiseksi irtosanomisperustaksi, vaan tarvitaan "asiallinen ja painava" syy, kuten vakava rikkomus tai laiminlyönti.
"Luottamuspula" riittää yhä kuntalain mukaiseen erottamiseen, kunhan kaksi kolmesta valtuutetusta kannattaa potkuja. Siinäkin tapauksessa syyt tulisi perustella paremmin – tätä vaatii jo äänestäjän oikeusturva. Liian usein todelliset syyt on salattu kuntalaisilta, vaikka he ovat käytännössä valtuutettujen esimiehiä.
Kuntapomon erottaminen on aina vakava paikka, johon ei pidä mennä kuin pakottavista syistä. Sellaisiksi eivät kelpaa johtajan erimielisyydet joidenkin luottamushenkilöiden kanssa tai henkilökemioiden yhteensopimattomuus. Kunnan edun on tultava aina ensin, se ajaa isoimmankin luottamushenkilöegon ohi.
Kunnanvaltuustolla on paljon paitsi valtaa myös vastuuta. Suutuspäissään syntyy harvoin hyviä päätöksiä. Lopputuloksena voi olla brändiromahdus, jonka jälkeen kuntaan on vaikea löytää pätevää johtajaa. Siksi kuntaa on johdettava mahdollisimman paljon järjellä ja mahdollisimman vähän tunteella.
Kunnanjohtajien erottamisbuumi on herättänyt keskustelua siitä, olisiko Lapin kunnissa aika siirtyä niin kutsuttuun pormestarijohtoiseen malliin.
Pormestari ei ole virkasuhteessa kuntaan. Hän on useimmiten valtapuoluetta edustava, poliittinen luottamushenkilö, jonka kausi on katkolla viimeistään kuntavaaleissa. Jos hallinto ajautuu kriisiin, pomo on vaihdettavissa valtuuston yksinkertaisella enemmistöllä. Mallia puoltaa myös kansanvalta. Se heijastaa paremmin äänestäjien tahtoa ja voi nostaa myös äänestysaktiivisuutta.
Pormestarimalli vaatisi paitsi huolellisen valmistelun myös laajan poliittisen yksimielisyyden. Sen saavuttaminen ei ole välttämättä helppoa ajassa, missä kuntatalous on tiukalla ja kuntapolitiikan kenttä käy yhä pirstaleisemmaksi.
Kuntien johtaminen on muuttunut 2000-luvulla yhä poliitikkovetoisemmaksi – luottamushenkilöt johtavat usein jopa asioiden valmistelua. Tästä on seurannut vaalikausittain poukkoilevaa, lyhytjänteistä päätöksentekoa. Kunnat kertovat usein hakevansa johtajakseen rohkeaa ja vahvaa uudistajaa, mutta yleensä todellisuus on toista. Jos kuntapomo ei alistu valtuuston käskyvaltaan, hän saa väistyä. Tältä pohjalta ei olekaan ihme, että kunnan- ja kaupunginjohtajaksi hakevien määrä on romahtanut ja hakijoiden joukossa on yhä vähemmän kunta-alan todellisia osaajia.