Vielä aamulla Vesa Karjalainen ajatteli, että maanantaista 6. helmikuuta tulisi aivan tavallinen työpäivä.

Tullin liikkuvassa valvontaryhmässä tämä tarkoitti sillä kertaa partiointia Pellossa, mistä matka jatkuisi takaisin tukikohtaan Muonioon.

Sitten puhelin soi, ja suunnitelmat menivät uusiksi.

Muutamaa tuntia aikaisemmin Turkin eteläosissa oli herätty järkytykseen ja kauhuun. Neljän jälkeen aamuyöllä maata oli ravistellut poikkeuksellisen raju maanjäristys.

Tuhannet ja taas tuhannet talot olivat sortuneet ja kymmenet tuhannet ihmiset jääneet niiden raunioihin. Sadat tuhannet olivat menettäneet kotinsa silmänräpäyksessä.

Iltapäivällä toinen lähes yhtä voimakas järistys vavisutti jälleen maata ja pahensi katastrofia entisestään.