Kuva: Pekka Aho
Kolumni
Minä olen sen ikäinen ihminen, että yläasteen äidinkielen tunnilla noustiin seisomaan opettajamme Tuulan astuessa luokkaan. Muistan Tuulan yhtenä parhaista opettajistani. Lihava nainen, sellainen vanhan kansan kynttilä, joka itse kuvaili fyysistä olemustaan juuri näillä sanoilla, jotta ei kenenkään tarvitse sitten selän takana haukkua lihavaksi.
Mieleeni on jäänyt näistä yli kahdenkymmenen vuoden takaisista oppitunneista eräs kerta, kun Tuula pauhasi meille kulttuurin tuntemisen tärkeydestä.