Kuljin ystäväni kanssa erämaajärvelle pilkille. Jutustelimme samalla kun kävelimme rinnakkain järvenselkää keskemmäs pilkkireput selässä.  Lunta oli sen verran, että kulku oli tarpomista, etenimme rauhassa.

Emme tunteneet järveä entuudestaan. Olimme tutkineet aluetta sen verran, että tiesimme missä ovat järven jokisuut, ne kiertäisimme kauempaa. Sen verran kairassa olimme, ettei alueelle kantanut siihen aikaan mikään puhelinverkko.