Kolumni

Kolumni: Nostalgiamässäily saisi jo riittää


-
Kuva: Anssi Jokiranta

Nostalgia on ihana tunne. Kun mielen valtaa muisto jostain mukavasta ja menneestä, olo on lämmin ja merkityksellinen. Muistoihin kehittyneet kultareunukset ovat kuin hali menneisyydestä.

Kuulun itse siihen ihmisjoukkoon, joka saa paljon iloa ja mielihyvää nostalgian eri muodoista. Kun valitsen sarjaa tai elokuvaa suoratoistopalvelusta, haluan usein palata katselemaan vanhoja suosikkeja, jotka olen todennut hyviksi kymmenillä katselukerroilla.

Viime vuosina myös elokuva- ja tv-sarjateollisuus on selvästi valjastanut nostalgiatrendin. Esimerkiksi Marvelin Guardians of the Galaxy -elokuvasarjassa katselijan nostalgianälkää ruokitaan kasarimusiikilla ja kirkkaalla värimaailmalla.

Erityisesti 80-luku on nyt muodissa ja se myös näkyy. Suuri osa katselijakunnasta ei ole itse elänyt tätä aikaa, mutta se ei estä nostalgisointia.

Kutsun tätä ilmiötä nostalgiafiltteriksi, joka värittää nykyajan mediateollisuutta. Sen voi löytää esimerkiksi suuresta osasta Netflixin alkuperäissarjoja. Stranger Things, Riverdale ja uusimpana I Am Not Okay With This, nojaavat kaikki vahvasti retrotyyliin kuvauksessa, lavastuksessa, musiikissa ja vaatetuksessa. Tyyli miellyttää silmää, ja tuntui vielä Stranger Thingsin ensimmäisellä kaudella tuoreelta idealta.

Nyt nostalgia alkaa kuitenkin tulla jo korvista ulos.

Nostalgia on suosittua ja myy hyvin. Jos kuitenkin otetaan vaikutteita vain menneisyydestä ja toistetaan jo tehtyjä asioita, kehitytäänkö? Nostalgiafiltteri ei tuo mitään uutta elokuvataiteeseen ja menettää arvonsa liikakäytön myötä.

Voidaan myös miettiä, onko menneiden aikojen esittäminen ylipositiivisessa valossa vastuullista historian kannalta. Esimerkiksi 50-luvusta voi saada aikaan vanhan ajan fantasiamaailman, mutta samalla unohtuvat kuitenkin ajan sosiaaliset ongelmat ja epätasa-arvo.

Vanhat hyvät ajat eivät olleet hyviä kaikille.

Uudet ideat ja näkökulmat eivät löydy menneisyydestä vaan tulevaisuudesta. Esimerkiksi HBO:n sarja Euphoria on hyvä esimerkki virkistävän erilaisesta teinisarjasta, joka rikkoo rajoja innovatiivisella visuaalisuudellaan, ja tuo esiin moninaisempia kuvauksia nuorten elämästä. Nostalgia herättää tunteita, mutta täysin uudenlaiset tekniikat ja lähestymistavat tekevät kuitenkin suuremman vaikutuksen.

Kirjoittaja on katsonut Taru sormusten herrasta -trilogian ainakin 15 kertaa