PAUKKUPAKKASET: Pak­ka­nen alkaa ki­ris­tyä vii­kon­lop­pua vasten – it­se­näi­syys­päi­vä­nä hä­tyy­tel­lään monin paikoin -35:tä astetta

RAVINTOLARAJOITUKSET: Ro­va­nie­mel­lä tiu­kem­mat ra­vin­to­la­ra­joi­tuk­set vii­kon­lo­pus­ta alkaen – ko­ronapas­sil­la ra­joi­tuk­sia ei tar­vit­se nou­dat­taa

Mainos : Anna lah­jak­si pai­kal­li­sym­mär­rys­tä. Tutustu Lapin Kansan joulun ti­laus­tar­jouk­siin tästä.

Kolumni

Ko­lum­ni: Mat­kai­lu on nyt vai­keuk­sis­sa – Tu­le­vai­suu­des­sa Ro­va­nie­mi voisi tarjota aivan uuden kon­sep­tin

Väinö Jalkanen on puoliksi Rovaniemellä asuva pianisti, säveltäjä ja yrittäjä, joka opiskelee samanaikaisesti maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa Espoon Otaniemessä
Väinö Jalkanen on puoliksi Rovaniemellä asuva pianisti, säveltäjä ja yrittäjä, joka opiskelee samanaikaisesti maankäytön suunnittelun ja liikennetekniikan diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa Espoon Otaniemessä
Kuva: Jussi Pohjavirta

Selviääkö Rovaniemen matkailuala tulevasta? Onneksi historia tuntee esimerkin, jossa vaikeastakin romahduksesta noustiin jälleen – uudella konseptilla.

Suomen suuriruhtinaskunnan kaakkoiskulmassa sijainnut Terijoki nousi lomakohteeksi, kun rautatien valmistuttua vuonna 1870 pietarilaiset havahtuivat huomaamaan, että aivan heidän vieressään sijaitsee vaaleiden hiekkarantojen paratiisi, Pohjolan Riviera.

Varakkaat pietarilaiset ryntäsivät tullirajan länsipuolelle rakentaen mitä hulppeampia huviloita torneineen ja puutarhoineen. Parhaimmillaan kesävieraita oli 100 000, junia kulki 40 päivässä suuntaansa ja Kannaksen asukkaille riitti töitä ja vaurautta.

Parhaimmillaan kesävieraita oli 100 000, junia kulki 40 päivässä suuntaansa ja Kannaksen asukkaille riitti töitä ja vaurautta.

Kun lokakuun vallankumous sekä Suomen itsenäistyminen sulkivat rajan ja moni huvilan omistajista oli paennut länteen, menettänyt rahansa tai murhattu, Terijoen loistokas elämä pysähtyi kuin veitsellä leikaten. Kunta ajautui vuosikausiksi Suomen pahimpien kriisikuntien joukkoon, työttömyys nousi ennätyslukemiin ja huvilat rappeutuivat.

1920-luvun lopulla “terjokkoiset” keksivät lopulta houkutella kotimaisia kulttuurintekijöitä vierailulle ja vähitellen yhä suurempi joukko – ensin kuuluisia taiteilijoita ja heidän innoittaminaan muita matkailijoita – innostui viettämään koko kesänsä Terijoella, jossa asuntojen hinnat olivat murto-osa Helsingin hinnoista ja hiekkarannat ja pitsihuvilat innoittivat niin työntekoon kuin hauskanpitoon.

Jopa Alvar Aalto siirsi toimistonsa Terijoelle kesäksi 1934 hänen suunnitellessaan Viipurin kirjastoa. 1930-luvun jälkipuoliskolla Terijoen matkailu eli jälleen uutta kulta-aikaansa, tällä kertaa kotimaisin voimin – ja sana oli juuri leviämässä ulkomaillekin.

Vaikka Rovaniemen matkailun 2021 olisi yhtä synkkä kuin Terijoen matkailun 1918, Terijoen 1934 voisi olla Rovaniemen 2029!

Kuvitelkaamme, että kesän kynnyksellä Suomen johtavat arkkitehdit, elokuvaohjaajat ja koodarit pakkaisivat laukkunsa siirtääkseen toimistonsa kolmeksi kuukaudeksi Rovaniemelle, jossa yhdistyisivät yöttömän yön charmi, urbaanin elämän inspiraatio sekä lumoava lähiluonto.

Kuvitelkaamme, että kesän kynnyksellä Suomen johtavat arkkitehdit, elokuvaohjaajat ja koodarit pakkaisivat laukkunsa siirtääkseen toimistonsa kolmeksi kuukaudeksi Rovaniemelle, jossa yhdistyisivät yöttömän yön charmi, urbaanin elämän inspiraatio sekä lumoava lähiluonto.

Jokivarsi kuhisisi kauniita rantakahviloita, tapahtumia piisaisi jokaiselle päivälle, paikallisjuna suhaisisi edestakaisin kirjaston ja Nivavaaran väliä ja monet 2030-luvun kiintoisimmat elokuvat, kirjat, pelit ja taideteokset saisivat alkunsa Rovaniemen kesässä.

Yhden aikakauden päättyminen ei siis välttämättä tarkoita vain menetystä vaan pohjaa uusille mahdollisuuksille, jotka voimme itse rakentaa.