Kolt­ta­mu­seo sai leu´d­dea tai­ta­van ja esit­tä­vän joh­ta­jan – ­Han­na-Maa­ria Kip­ria­noff: ”Museon tehtävä on myös tuoda asioita tie­toi­suu­teen”.

Museonjohtaja Hanna-Maaria Kiprianoff arvelee, että Suomessa nelostiellä Utsjoen ja Kaamasen välillä ollut tietyö on ohjannut matkailijoita Neideniin ja museoon.

Kuva: Olli Miettunen

Kolttakansan vanhojen asuma-alueitten pohjoisreunalla Näätämöjoen tuntumassa Norjan Neidenissä toimii pieni mutta pippurinen kolttasaamelainen museo Ä´vv. Sen johtajana aloitti kesän kynnyksellä suomalainen Hanna-Maaria Kiprianoff, jonka isovanhemmat ovat kotoisin kolttakylistä.

– Pappa oli lähtöisin Suonikylästä ja hän muutti sieltä Tarton rauhan (1920) jälkeen Paatsjoelle, josta mummo oli kotoisin, Kiprianoff esittelee. Kolttasiidoja on ollut aikoinaan seitsemän.

Kolttamuseo tuntuu olevan tuoreelle johtajalle vähän kuin unelmien työpaikka, jonne pääsyä edelsi silmiä ja ajatuksia avartava vaellus eri puolilla maapalloa. Hän lähti taipaleelle 1970-luvun puolivälissä Ivalosta ja vielä kouluikäisenä asui Kanadassa, jossa oppi englantia. Lappiin hän palasi 2011.

– Jotenkin aina haaveilin, että tulen takaisin pohjoiseen. Sitten tuli sopiva tilanne.  Otin koltankielen takaisin haltuun 2012, opiskelin Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Sitten menin museolle töihin Neideniin.

Tanssiva kansa -näyttely kertoo kolttasaamelaisesta tanssiperinteestä ja tietysti myös katrillista, jonka juuret löytyvät 1700-luvun Ranskasta – Aurinkokuninkaan hovista.

Kuva: Olli Miettunen

Kiprianoffin mukaan museolla saattaa tarvita päivittäin neljää kieltä – suomea, englantia, norjaa ja kolttaa.

– Norjaa ja englantia tarvitaan eniten. Norja on vielä harjoittelussa, Kiprianoff kertoo.

Koltankielisiä vieraita käy museossa yllättävän paljon ja suomalaisia on nähty tänä kesänä enemmän kuin aikoihin, kiitos ilmeisesti kuuluu Kaamasesta Utsjoen Patonivalle ulottuvalle tietyölle.

Maailman ensimmäinen kolttasaamelainen museo Ä´vv avattiin 2017 Norjan Neidenissä. Aikoinaan tällä alueella oli Näätämön siidan kesäkylä. Ylempänä Sevettijärven tuntumassa oli siidan syyspaikat.

Kuva: Olli Miettunen

Historiaa jääkaudesta nykypäivään

Kolttakansasta kertova pieni ja ainutlaatuinen saamelaismuseo avattiin Neidenissä kesäkuun puolivälissä 2017. Museon tekniikkaa ja näyttelyitä rakennettiin ja testattiin useampi vuosi sitä ennen.

– Olin täällä töissä jo ensimmäisen museonjohtajan Honna Havaksen aikana. Hän tutki tarkkaan asioita museon kehittäjänä.

Honna Havaksen jälkeen ennen Kiprianoffia johtajana toimi Maria Kemi Rein.

– Se on jännää siinä mielessä, että kaikki päivät ovat erilaisia, Kiprianoff sanoo työstään.

Noin 200 neliön rakennukseen on koottu päänäyttelyksi historiallinen matka rannan suunnassa Varanginvuonolta Murmanskin ja sisämaassa Inarijärven tuntumaan sekä Jäämereltä etelään Saariselän tuntureille ja kauemmaskin ulottuneelta koltta-alueelta.

Ajallisesti museo kertoo noin 10 000 vuodesta eli jääkauden loppumisesta nykypäivään. Ensimmäinen huone kertoo kansasta, toinen maan tarinan ja kolmas maailmasta. Esineistöä on noin 300 ja tietoa paljon tiiviissä paketissa.

Kenkäheiniä koottiin ja säilöttiin talven varalle. Sukkia ei käytetty, vaan heinää lisättiin tarpeen mukaan jalkineisiin.

Kuva: Olli Miettunen

Museon aulassa järjestetään pienempiä vaihtuvia näyttelyitä ja erilaisia tapahtumia. Nyt on esillä kolttien tanssivaa perinnettä. Katrillin lisäksi perinteeseen sisältyy monia pari- ja ryhmätansseja, joita säestettiin laululla, haitarilla tai vaikkapa huuliharpulla.

Seuraava vaihtuva näyttely kertoo jokiveneistä, jollaisia Näätämön alueella on vuosisatojen vieriessä käytetty. Päänäyttelyssä oleva vene on erilainen, puunjuurilla kokoon ommeltu, pieni ja kevyt, jotta sitä voi helposti siirtää järveltä toiselle.

Musiikilla kieli esille

Musiikki kuuluu läheisesti Hanna-Maaria Kiprianoffin elämään ja hän opiskeli sitä Utsjoella.

Hän esittää kolttalaulua eli leu´ddea Suõmmkar-yhtyeessä Anna Lumisalmen, Marko, Pessi ja Uula Jousteen sekä Elias Niemisen kanssa. Harrastus edistää myös museossa työskentelemistä ja vie tietämystä kolttakansasta eteenpäin.

– Ainakin kieltä se tekee näkyväksi. Museon tehtävä on myös tuoda asioita tietoisuuteen.

– Meillä on Suõmmkarin keikka Helsingissä, junasta tavoitettu museonjohtaja kertoo haastattelussa.

Museolla järjestetään vastaisuudessa myös kielikursseja. Näinkin museo edistää kolttien kieltä ja kulttuuria, mikä Kiprianoffin mukaan on juuri Ä´vvin tehtävä näyttelyiden lisäksi.

Kolttamuseo on jo rakennuksenakin erikoinen.

Kuva: Olli Miettunen

Tämän vuoden kohokohtia museolle on osallistuminen koltta-asutuksen 75-vuotisjuhlan järjestämiseen.

Neuvostoliiton sodissa kaappaamilta alueilta Suomeen evakuoitua kolttakansaa asutettiin vuodesta 1949 alkaen Sevettijärven alueelle Inarijärven pohjoispuolella sekä etelässä Nellimiin ja Ivalon tuntumaan Keväjärvelle.

Ensimmäistä asutusjuhlaa vietettiin 1979 ja 70-vuotisjuhlaa 2019 Sevettijärvellä. Nyt on vuorossa ensimmäinen viiden vuoden jaksotuksella pidettävä juhla. Pääjuhla on Nellimissä 25. päivänä elokuuta.

Katso myös video Sevetin juhlasta viiden vuoden takaa 24.8.2019  tästä linkistä.