Kuuntelin taannoin uuden sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin haastattelua ykkösaamu-lähetyksessä. Hänellä oli kylmäävä viesti muun muassa kolmannen sektorin roolista sosiaali- ja terveyspalveluissa Suomessa.

Hänen mielestään kolmannen sektorin rahoituksessa on höylättävää runsaasti jotta saadaan valtion talous oikaistua. Toki tuolla huolella on pohjaakin, koska niiden osuus valtion budjetissa on kokonaisuutena ottaen huomattava, mutta se myös tarkoittaa näille pääosin vapaaehtoispohjalta tehdylle työlle selkeitä heikennyksiä joiden taloudellinen merkitys on kuitenkin varsin vähäinen itse valtion budjetissa.