Mahdollisesti jo ensi vuoden lopussa ajellaan sähköjunalla Suomesta Ruotsiin. Laurila–Tornio–Haaparanta-rataosan 37 miljoonan euron rakentamisurakka etenee suunnitellusti (LK 8.8.).
Radan sähköistys ehdittiin ristiä jo ikuisuushankkeeksi. Sen toteuttamista palloteltiin vuosikymmeniä ennen kuin lapio lopulta iskettiin maahan.
Suunnittelu käynnistyi toden teolla vuosi sitten. Rakennustyöt käynnistyivät viime huhtikuussa ja valmista pitäisi tulla vuoden 2024 loppuun mennessä.
Valmistuttuaan yhteensä 22,5 kilometrin rataosuuden sähköistys on vaikutuksiltaan mittaansa isompi. Se avaa tavara- ja henkilöliikenteelle suoran yhteyden Suomesta Pohjois-Ruotsin kautta Eurooppaan ja Jäämerelle. Rataosuus Haaparannasta eteenpäin Luulajaan kunnostettiin jo pari vuotta sitten.
Laurilan ja Haaparannan radan sähköistys parantaa liikenteen sujuvoittamisen lisäksi liikenneturvallisuutta, kun väliltä poistuu lukuisia tasoliittymiä.
Vähätellä ei sovi yhteyden merkitystä huoltovarmuuden kannalta. Siitä kertoo se, että Huoltovarmuuskeskus osallistuu urakan kustannuksiin kymmenen miljoonan euron panostuksella.
Huoltovarmuuden näkökulmasta radan kapasiteetti ei silti riitä, jos Itämeren laivaliikenteeseen tulee kiristyneen turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi vakavia häiriöitä.
Ratayhteyksiä Jäämerelle on edelleen kehitettävä.
Jäämeren ratayhteys ei pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmaan kuulu. Siellä on kuitenkin Lapin kannalta toinen merkittävä kirjaus Tornion ja Kolarin välisen rataosuuden sähköistämisestä. Kyseessä on selkeä lupaus, kun hallitusohjelmassa lukee ytimekkäästi näin: "sähköistetään Tornio–Kolari-väli".
Tornio-Kolari-ratayhteyden sähköistys palvelisi ensi vaiheessa matkailua ja metsäteollisuutta. Metsä Fibren biotuotetehtaan valmistuminen lisää tuntuvasti puukuljetuksia myös pohjoisen suunnasta. Parannettu ratayhteys palvelisi puun liikuttamista. Vielä suunnitteluvaiheessa olevat kaivokset Kolarin lähialueella toisivat toteutuessaan lisää tavaraa kiskoille.
Rata Torniosta Kolariin on rakennettu useassa osassa vuosina 1922–1966. Radan ainoa kohtauspaikka on Pellossa, joten sillä liikennöidään käytännössä vain yhteen suuntaan kerrallaan. Sähköistyksen lisäksi radalle tulisi rakentaa uusia kohtauspaikkoja. Väylävirasto selvittää parhaillaan radan rakentamisen edellytyksiä ja kannattavuutta.
Lapin kansanedustajien ja edunvalvojien on nyt sinnikkäästi huolehdittava siitä, että Kolarin radan sähköistys ei juutu selvityksiin, vaan etenee sukkelammin kuin Laurila–Haaparanta-väli on edennyt.
Jättipotti Orpon hallitusohjelman raiderahasta ei tule pohjoiseen, vaan pääministerin kotimaakuntaan Turkuun. Hallitus varautuu pääomittamaan Helsingin ja Turun välisen niin sanotun tunnin junan rahoitusta kokoavaa yhtiötä 460 miljoonalla eurolla.
Kokonaisuudessaan radan parantaminen maksaa alustavien arvioiden mukaan peräti 3,4 miljardia euroa.
Sillä rahalla rakentaisi koko Suomen kuljetuksia palvelevan ja huoltovarmuuden varmistavan kunnon ratayhteyden myös Lapista Jäämerelle. Kyse on valinnasta.