– Ihmiset tuntevat varmasti ulkopuolisuuden tunnetta jokaisessa sukupolvessa, muusikko Veli-Pekka Ollila näkee.
Ulkopuolisuuden tunne eli erittäin voimakkaasti kittiläläisessä kuvataiteilijassa Kalervo Palsassa.
Huugo Kalervo Palsa (1947–1987) oli ja on eräs Suomen kiistellyimpiä kuvataiteilijoita. Taiteessaan hän kuvasi makaaberilla otteella muun muassa kuolemaa, Lappia, itsemurhaa, yksinäisyyttä, alkoholismia ja masennusta.
Elinaikanaan hän ei saanut ansaitsemaansa arvostusta, mutta nyt uudet sukupolvet löytävät hänen taiteen, ja ihastuvat siihen.
Laaja-alainen ja monisäikeinen
Mikä ihmisiä kiehtoo taiteilijassa, joka maalasi raaistavalla tavalla hyvin synkkiäkin tauluja?
– Olen erityisen samaistunut hänen päiväkirjoissa esiintyvään mielenvikaiseen, lappilaiseen yksinäiseen mieheen, tokaisee Ollila.
Ihmiset löytävät varmasti Palsan taiteesta jotain samaistuttavaa, vaikka eivät sitä myöntäisi.
– Palsa on sanonut, etteivät ihmiset pitäneet hänen teoksistaan, koska näkivät niissä itsensä, jäsentelee taidehistorian opiskelija Kaisa Kumpula.
Palsa oli hyvin monipuolinen ja monisäikeinen taiteilija. Hänestä riittää ammennettavaa.
– Laaja-alaisena kuvataiteilijana ja kirjailijana Palsa on harvinaisuus. Hän kirjoittaa todella hyvin, havainnollistaa kirjailija Sami Liuhto, joka on tehnyt pro gradu -työnsä Palsasta.
– Myös taiteentutkijalle Palsa on mehukas. Materiaalia on paljon: tuhansia maalauksia, luonnoksia, sarjakuvia, ja runsaasti kirjeitä ja päiväkirjoja, Kumpula sanoo.
Fantastinen realisti
Palsan taidetta on vaikea lokeroida tai yksilöidä. Hän itse kuvasi omaa tyyliään fantastiseksi realismiksi.
– Palsan skaala oli laaja. Hän teki perinteisen herkkiä maisemakuvauksia ja sitten sitä toista ääripäätä, josta puhutaan liikaakin. Teknisesti hän oli hyvä, mutta päihteiden käyttö saattoi viedä teknistä terävyyttä pois tai sitten hän ei vain viitsinyt keskittyä tekniikkaan. Ilmeisesti nämä molemmat tekijät vaikuttivat lopputulokseen, Liuhto toteaa.
Samaa ajattelee harrastajanäyttelijä Eino Hantula, joka on esittänyt Kalervo Palsaa hänestä kertovassa Lapin ylioppilasteatterin näytelmässä ”Palsa - ovenraosta kuseminen sallittu”.
– Palsan taiteesta muistetaan helposti vain kaikkein groteskeimmat teokset, mutta hänen erittäin laaja tuotantonsa käsittää runsaasti myös herkkiä aiheita, jotka nekin useimmiten käsittelevät tavalla tai toisella kuolemaa ja ulkopuolisuutta. Harva taiteilija onnistuu näin kokonaisvaltaisesti saavuttamaan tämän teeman läpi koko tuotannon.
Äärimmäinen ja tinkimätön
Rosa Liksom, Essi Korva, Otto Mikkola, Ville Valo, Miki Liukkonen.
Muun muassa nämä taiteilijat ovat maininneet Palsan innoittajakseen.
Miksi Palsa kiehtoo taiteilijoita?
– Palsan suosio taiteilijoiden ja taiteesta kiinnostuneiden keskuudessa johtuu varmaan äärimmäisyydestä ja tinkimättömyydestä. Varmasti myös tuotannon laajuus kutsuu sukeltamaan Palsan maailmaan, Kumpula näkee.
– Tärkeää on, että taiteilija on itselleen rehellinen, Ollila sanoo.
Palsa oli elinaikanaan parjattu ja jossain määrin pelätty. Ihmiset saattoivat Kittilässä vaihtaa kadunpuolta hänen tullessa vastaan.
Ateneumin näyttelyssä 1970-luvulla hänen maalauksensa piilotettiin presidentti Kekkosen vierailun ajaksi.
Hantula pohtii, että vaikka Palsan arvo on noussut vuosien saatossa, onko mikään muuttunut. Miten yhteisön suhtautuminen vaikuttaa yksilöön?
– Olemmeko ottaneet opiksemme vai kohtelemmeko kenties omassa elämässämme jotakuta yhtä julmasti, miten Kittilä kohteli Palsaa?
Käynti Palsa-museossa on aina yhtä pysäyttävä.
Vaatimaton pihapiiri, kaksi vanhaa mökkiä. Toisen ovessa lukee ”Pilvilinna”, minkä alla taas lukee ”Getsemane”. Tämän alla vielä ”Palsa”.
Ateljeeseen astuessa tuntee rakennuksen koleuden, mutta näkee myös maalatut seinät täynnä mitä erikoisimpia hahmoja, kauniita ja räikeitä värejä, ja lauseita, kuten:
”Sotilas valitsee aina triumfin ennen naista” ja ”Ken pilviin saakka kohoaa, hän vartoo ensi salamaa”.
– Kokemus oli upea ja muistelen sitä loppuelämäni, toteaa Sami Liuhto.
Paikassa aistii alakulon, ja se vavisuttaa. Etenkin, jos on perehtynyt Palsan historiaan ja elämänvaiheisiin.
– Minulle henkilökohtaisesti tulee Getsemanessa käydessä tai hänen tekstejään lukiessa surullinen olo hänen kohtalonsa vuoksi, sanoo puolestaan Eino Hantula.
Kalervo Palsa kuoli keuhkokuumeeseen ateljeessaan.
Museossa voi aistia hänen elämänsä ja kuolemansa.
Moni on sanonut, että Palsa-museon ohella pitää käydä Särestöniemessä.
– Kittilässä Palsan ja Särestöniemen kotimuseoissa on kutkuttava kontrasti, mikä kannattaa kokea, Kaisa Kumpula toteaa.
– Vaikuttavimillaan Palsa-museo on sen jälkeen kun vierailee Reidarin (Särestöniemi) museossa ensin: kontrasti kahden taiteilijan elinolosuhteissa on valtava, kokee Veli-Pekka Ollila.
Ero onkin radikaali: Särestöniemellä oli komea hirsihuvila suurine tontteineen, ja Palsalla muutaman neliön kokoinen kylmä torppa.
Tämäkin kokemus vavisuttaa ja pistää hiljaiseksi.
”Mie olen hyvin vaatimattoman näköinen ihminen.” Näin totesi Kalervo Palsa itsestään eräistä harvoista haastatteluistaan.
Palsassa ja hänen kotimökissä ja ateljeessaan on jotain hyvin samaa.
Vaatimattoman näköinen, mutta sisälle kätkeytyy monitahoinen maailma.
