Rippikoulu on pitänyt hyvin pintansa kirkon jäsenkadosta huolimatta. Kirkon jäsentilastoista selviää, että kirkkoon kuuluvista nuorista rippikouluun osallistui viime vuonna 91 prosenttia. Kaikista 15-vuotiaista rippikoulun kävi kolme neljäsosaa.
Oulun hiippakunnassa, johon Lappi kuuluu, rippikoulun käyvien osuus on vielä selvästi koko maata korkeampi, viime vuonna lähes 85 prosenttia ikäluokasta. Pellossa ja Muoniossa rippikouluun osallistuivat vuonna 2022 kaikki 15-vuotiaat.
Samaan aikaan rippikoulun jatkuvan suosion kanssa kirkon jäsenmäärä on laskenut kuin lehmän häntä. Kun vielä 1980-luvulla yli 90 prosenttia suomalaisista kuului kirkkoon, tämän vuoden alussa luku oli 65,1 prosenttia. Pohjois-Suomessa kirkon jäsenyys on selvästi koko maata suositumpaa, mutta ei täälläkään ole vältytty laskevalta käyrältä.
Tyypillisesti kirkosta eroavat nuoret aikuiset. Heidän valintansa puolestaan heijastuu syntyviin lapsiin ja näkyy kirkon kastetilastoissa. Viime vuonna syntyneistä kastettiin kirkon jäsenyyteen enää runsas puolet.
Näiden lukujen valossa rippikoulun suosiota voi pitää kirkolta todellisena onnistumisena. Luterilaisen uskon sisältöihin pureutuvasta seurakunnan kastekoulusta on onnistuttu rakentamaan konsepti, joka houkuttaa nuoria osallistumaan riippumatta siitä, millainen heidän suhteensa kirkkoon ja uskoon on. Uskonnollisten teemojen lisäksi rippikoulu tarjoaa tilaisuuden pohtia elämää, ihmisyyttä ja arvoja turvallisessa ympäristössä.
Erittäin iso tekijä rippikoulun suosiossa on yhteisöllisyys. Monelle nuorelle esimerkiksi leirimuotoinen ripari on ensimmäinen pidempi irtiotto perheestä yhdessä toisten samanikäisten kanssa. Riparimuistot kulkevat mukana elämän repussa pitkälle tulevaisuuteen.
Oma merkityksensä on myös sillä, että seurakunnat uudistavat ja kehittävät rippikoulujaan. Esimerkiksi Simossa on luovuttu kokonaan perinteisestä luokkahuoneopetuksesta. Opetus nivotaan osaksi retkiä ja muuta yhteistä tekemistä, ja sitä tukemaan on kutsuttu vierailijoiksi yhteiskunnan eri toimijoita. Simon konsepti lienee ainutlaatuinen, vaikka erilaisia harrastusten ympärille rakennettuja ja ulkomaille suuntaavia rippileirejä on nähty ennenkin.
Kirkon näkökulmasta ongelmallista on, ettei edes supersuosittu rippikoulu näytä sitouttavan nuoria seurakunnan toimintaan tai kirkon jäsenyyteen. Syystä tai toisesta moni rippikoulun käynyt nuori päätyy aikuistuttuaan eroamaan kirkosta.
Turhan paljon kirkon ei auta jäädä laskevaa jäsenmääräänsä surkuttelemaan. Sen sijaan kannattaa keskittyä siihen, että lapset ja nuoret saavat myös vastaisuudessa rippikoulusta ja muusta seurakunnan toiminnasta hyviä eväitä elämään.
Ruotsi ja Tanska ovat ajautuneet vaikeaan ulkopoliittiseen tilanteeseen Koraanin polttamisten vuoksi. Islamilaisissa maissa äärioikeistolaisten tekemiä provokaatioita ei ole katsottu hyvällä. Koraanikriisin pelätään heikentävän Ruotsin ja Tanskan turvallisuustilannetta ja kasvattavan terrorismin riskiä.
Koraaninen polttamisen kieltäminen on ilmaisunvapautta korostavissa maissa poliittisesti vaikea kysymys. Suomessa tilanne on sikäli toinen, että meillä laki kieltää uskonrauhan rikkomisen. Ruotsin ja Tanskan lainsäädännössä vastaavaa lakia ei ole.