Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
3/5
Karisto, 2011
Eletään vuotta 1986 Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksen aikaa. Kirja kertoo pienellä paikkakunnalla asuvasta 14-vuotiaasta Mariia Ovaskaisesta, jonka elämä on tylsää ja tasapaksua. Mariian keskiluokkaista elämää tulee kuitenkin valaisemaan rosoinen ja surusilmäinen Mimi-tyttö.
Kirja kuvaa nuorten välistä räjähtävää rakkautta, joka saa alkunsa tyttöjen huonoista väleistä. Pian he huomaavat, etteivät voi vastustaa toistensa seuraa. Rakkauden ja intohimon lisäksi kirja käsittelee rankkojakin teemoja, kuten lähisuhdeväkivaltaa, menetystä ja kuolemaa.
Tarinaan oli aluksi hankala päästä mukaan kerronnan vuoksi, joka oli paikoin taiteellinen ja runollinen. Pidän taiteellisesta kirjoituksesta, mutta tässä kirjoitustyyli tökki ja verotti lukukokemusta. Lukijan toistuva puhuttelu kesken tarinan koetteli äänikirjan kuuntelemista yhtä paljon kuin monotonisen lukijan kuuntelu. Kirjan lyhykäisyys ei antanut tarpeeksi aikaa tutustua kirjan henkilöihin ja tapahtumiin. Loppua kohden kirja kuitenkin paranee ja kirjoitustyylin vaativaan aivotyöhön tottuu.
Loppujen lopuksi herkkä ja kaunis tarina, joka ei kuitenkaan koskettanut itseäni toivotulla tavalla. Odotin kirjalta enemmän, mutta harmikseni se jäi todella latteaksi. Kirjasta ilmestyi syksyllä 2023 samanniminen elokuva Inari Niemisen ohjaamana. Elokuva sai ilmestymisen aikaan paljon huomiota ja jokseenkin parempaa kritiikkiä, joten ehkä se voisi pelastaa huonon lukukokemuksen.
