Riikka Sandberg: Ørja. Otava 2023.
Kristiinankaupunkilaissyntyisen Riikka Sandbergin esikoinen sijoittuu fiktiiviselle saariryhmälle Pohjois-Norjaan toisen maailmansodan jälkeen. Saksalaisnatsit etsivät vastarintaliikkeeseen kuuluneita ja polttivat lähtiessään lähes kaiken.
Posteljooni asuu veneentekijäisänsä kanssa saarella. Valot on saatu 1950. Siltoja rakennetaan saarten välille.
1970-luvulla saarelle pystytetään kiertävä elokuvateatteri.
Elokuvateatteri on instituutiona mahdollisimman kaukana erakkoisesta saaristoelämästä. Korkeakulttuuri kohtaa näin agraarisen.
Kertoja on tottunut elokuvateatterin pitoon jo lapsena mummun kanssa. Henkilögalleriaan kuuluu myös suomalainen Aili, joka työskentelee elokuvateatterin yhteydessä olevassa kapakassa.
Sotienjälkeinen moraali on joustavaa, jäännettä sota-ajasta; seksipalveluitakin on tarjolla.
Löytyy nuoren tytön äänitteitä, joilla tämä kertoo elämästään. Niistä muodostuu romaaniin toinen kerronnallinen taso, typografialtaankin erottuva.
Magnetofoninauhat puhuvat ajasta, josta saarelaiset haluavat vaieta. Huhutaan erakosta, joka hukuttaa naisia. Tai piilottelee rikollisia naisia.
Mitä naisia saarella oli saksalaisten miehitysaikana? Selittävätkö nauhat nykyisyyttä?
Äänitteistä kuoriutuu jännittävästi hyytävä menneisyys. Mutta vaikka saadaankin tietää kuinka, jää vastaamatta kysymys, miksi. Elämän arvoituksellisuus ei koskaan täysin ratkea.
Suolaisten vuonojen kirpeys ja miesten karkea huumori kohtaavat.
Satamaan kuuluvat lähdöt ja saapumiset. Eristyneisyys katkeaa mutta vain hetkeksi.
Elokuva on fiktiota dokumenttinakin. Elokuva myös osoittaa saaren eristyneisyyttä, joka voidaan murtaa vain kuvan ja mielikuvituksen avulla.
Tai musiikin.
Saari on romanttinen näky paratiisillisesta onnen tilasta. Mutta elämä saaristossa on muuta kuin auvoista: raakaa työntekoa ankarissa ilmasto-oloissa vaikeiden kulkuyhteyksien päässä.
Saaristossa pitäisi tulla toimeen kaikkien kanssa, sillä kontaktimahdollisuuksia on vähän. Se on saarelaiselle heikkous mutta useimmiten voima. On pystyttävä hyväksymään monenlaiset ihmiset. Ja opittava olemaan myös yksin.
Veneen teko vertautuu päähenkilöiden elämään ja taiteelliseen työhön. Kaikki ne jäävät aina kesken, kuten veneenrakennus romaanin yhdeltä keskeishenkilöltä.
Hiutuvan isän kuoltua tytär rakentaa kesken jääneen veneen loppuun.
Esineen ja taideteoksenkin voi tekijän kuoltua saattaa loppuun joku toinen, jälkeenjäänyt; elämää ja persoonaa ei. Paitsi jälkeenjääneiden muistoissa.
Isolaatio on myös taiteelliselle työlle välttämätöntä, yhtä lailla kuin ihmiskontaktitkin. Mutkikkaita lemmenjuonteita ja traagisia kuolemantapauksiakin tarinaan mahtuu.
Elokuvateatterin ohjelmistossa pyörii Edvard Munch -filmi. Keskustellaan hänen teoksistaan Vampyyri ja Madonna. Heijastuuko niissä Munchin rakkauselämä ja jos, niin kuinka suoraan?
Kuuluisassa maalauksessaan ”Huuto” Munch ei maalannut sitä mitä näki vaan sitä mitä tunsi.