Kysely: Suo­ma­lai­set huo­mioi­si­vat Poh­jois-Suo­men muut­tu­neen aseman hal­li­tus­oh­jel­mas­sa

Kolumni: Turha kuolema herätti ruot­sa­lai­set

Asuntolainat: Nyt voit katsoa ajan­ta­sai­set eu­ri­bor-ko­rot Lapin Kansan netistä

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Kir­ja-ar­vio: Pekka Visuri ja Heikki Tal­vi­tie avaavat Neu­vos­to­lii­ton ro­mah­ta­mis­ta ja Sak­so­jen yh­dis­ty­mis­tä Suomen nä­kö­kul­mas­ta yh­teis­teok­ses­saan

Kylmän sodan symboliksi kohonnutta Berliinin muuria aloitettiin rakentamaan elokuussa 1961.
Kylmän sodan symboliksi kohonnutta Berliinin muuria aloitettiin rakentamaan elokuussa 1961.
Kuva: Arkisto / EPA
Historiakirja

Pekka Visuri ja Heikki Talvitie: Kylmän sodan päätös. Draamaa Helsingissä, Moskovassa ja Berliinissä. Into 2022.

Neuvostoliiton valtiollisen aseman rapautuessa ympäristöön välittyi erilaisia signaaleja. Sen romahtaessa talouden huono kunto oli yllätys myös lännelle.

Sotilaallinen kilpavarustelu oli kiristynyt aina valtionpäämies Mihail Gorbatšovin aikaan saakka. Siitä käynnistyi vähittäinen kilpavarustelun liudentuminen, mukaan lukien erilaiset aserajoitussopimukset.

Lännen vallan kammareissa tämä tulkittiin myös heikkoudeksi, ei vain rauhantahdoksi.

Taustalle lähihistorian horisonttiin piirtyi siis Neuvostoliiton ehtyvä valtionkassa, joka aiheutti maassa monien kulutustavaroiden saannin rajoituksia. Uudistusmielinen johtaja ei voinut estää suuren valtion taloudellista haaksirikkoa.

Tuohon aikaan ja sen jälkeen Pekka Visuri tarkkaili Saksan yhdistymiseen johtaneita tapahtumia ja vallanvaihdoksia Neuvostoliitosta riippuvaisissa itäblokin maissa. Hän perehtyi myös Suomen valtionjohdon päätöksentekoon, jossa rikkinäinen aika heijastui monin tavoin.

Pekka Visuri.
Pekka Visuri.
Kuva: Into Kustannus

Historialliset dokumentit suorastaan huutavat sitä hämmennystä, jonka keskellä Suomenkin päättäjät joutuivat luovimaan historian hurjissa karikoissa.

Erikoislähettiläs Heikki Talvitie on toinen kirjan kirjoittajista.

Hän toimi Moskovan suurlähettiläänä kriittiseen aikaan, vuosina 1988–1992. Se antoi mahdollisuuden seurata lähietäisyydeltä Neuvostoliiton romahtamista sekä Venäjän valtion uuden ajan ensiaskeleita. Sen Talvitie tekee dokumentoivaan, viileään tyyliin.

Heikki Talvitie.
Heikki Talvitie.
Kuva: Into Kustannus

Yhteisteos on toimiva ratkaisu, sillä molemmat asiantuntijat ovat tehneet omat päälukunsa, jotka on myös selkeästi nimetty.

Talvitietä on toisinaan julkisuudessa syytetty Neuvostoliittoa tai Venäjää myötäileväksi, mutta kirja itsessään pohjautuu puhtaisiin faktoihin. Mahdolliset sympatiat puoleen tai toiseen eivät näy tekstissä.

Oppivuodet on käyty.

Tekstiä vyörytetään eteenpäin objektiivisuuteen pyrkien. Toki työelämän kautta siunautuneiden asemapaikkojen läheisyys Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän vallan kammareihin lyövät tekstiin oman leimansa, mutta uskottavalla tavalla.

Professori Pekka Visuri on viime aikoina kunnostautunut toisen maailmansodan uusien tulkintojen esiintuojana Suomen historian osalta. Jatkosodan tulkintalinjojen tarkennukset sekä Stalinin ja Hitlerin kaupankäynti muun muassa Suomen alueesta ovat olleet suurennuslasin alla Eino Murtorinteen kanssa.

Kylmän sodan analyyseissä puhuu paitsi ammattisotilas myös sotahistorian ja diplomatian tutkija. Etupiiriajattelut, kulloisetkin sotilaallisen voiman paikkojen määrittelyt sekä valtiaiden analyysi Euroopan ja koko maailman kontekstissa tulevat läpivalaistuiksi niin Saksojen osalta kuin Helsingin kylmän sodan asemapaikasta käsin.

Yhdessä Visuri ja Talvitie muodostavat toimivan parivaljakon.

-

Uskottavuutta lisää, että he ovat itse työskennelleet kirjoittamansa aihepiirin parissa ja tuntevat sen dokumentaation vähintäänkin riittävällä tarkkuudella. Tästä kaikesta välittyy lukijalle sähköisen sähäkkä, faktoihin pohjautuva analyysielämys.

Teosta voi suositella erityisesti Neuvostoliiton romahtamisesta ja Saksojen yhdistymisestä kiinnostuneille lukijoille.

Suomen näkökulma tulee piristävällä tavalla ankkuroiduksi Euroopan lähihistoriaan.

Kirjan lopussa olevan aikajanan tekijät olisivat voineet siirtää jo alkuun. Se antaa hyvän rungon hahmottaa käsillä olevan kirjan kokonaisuus ja ajanvirta jossa tuolloin elettiin.