Niko Jutila: Molle – Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat. WSOY 2023.
Takavuosina paljon kiertänyt kaupunkilegenda kertoi, että aina kun oman aikansa kuuluisat elokuvaohjaajat Rauni Mollberg tai Mikko Niskanen saivat uuden elokuvansa rahoituksen kuntoon, ostivat he ensimmäiseksi itselleen uuden mersun.
Tätä ei kerrota Niko Jutilan uutuuskirjassa Molle, mutta sen sijaan paljon muuta hänestä joko ennen tiedettyä tai kuultua, jopa luultua. Elämäkerrassa on myös runsaasti uutta nippelitietoa, joten lienee varmaa, että Mollbergin ihailijat kuten vihamiehetkin saavat kirjasta käsityksilleen vahvistusta.
78 vuotta jatkuneen elämänsä aikana Mollberg (1929–2007) toimi ensin sekalaisissa töissä, sitten teatterinäyttelijänä, tv-ohjaajana, myöhemmin teki kuusi valkokangaselokuvaa sekä kaikkiaan suuren joukon tv-ohjauksia. Kunnianhimoinen Mollberg sai Jussi-palkintoja ja nousi akateemikoksi, jopa kansainväliseen kuuluisuuteen Mukka-elokuvallaan Maa on syntinen laulu sekä Tuntemattomalla sotilaalla.
Kahdesta viimeisestä elokuvasta (Ystävät, toverit ja Paratiisin lapset) alkoi alamäki. Niiden saamasta kritiikistä ja kehnosta yleisömenestyksestä ohjaaja ei tainnut toipua koskaan. Ystävät, toverit -käsikirjoittaja, kirjailija Joni Skiftesvik kertoo olleensa kauhistunut, kun oli nähnyt millaisia muutoksia Molle oli hänen käsikirjoitukseensa tehnyt.
Mollen elämään mahtui ilon päiviä, mutta paljon enemmän tragediaa, jota oli ristiriitaisen miehen yksityiselämässä, mutta myös omissa johtamissaan työyhteisöissä.
Herkkä ihminen joutui kohtaamaan tapahtumia ja ihmisiä, joihin hän ei saanut yhteyttä ja ohjaaja tukki omat mahdollisuutensa kovalla ja rivolla käytöksellä. Lähipiiristä löytyi aina syyllisiä - ja erityisesti elokuvakriitikoista.
Elokuva-arvostelija Mikael Fränti ja entinen yhteistyökaveri Panu Rajala saavat kirjassa osalleen erityisiä konnan rooleja. Fränti arvosteli kovin sanoin Ystävät, toverit ja Paratiisin lapset, Rajala taas arvosteli Mollbergia ihmisenä ja taiteilijana.
Ohjaajan tytär on aiemmin kirjoittanut ”paljastuskirjan isästään”. Siinäkään ei sanoja säästellä, joten tältä osin uutuuskirjassa ei ole enempää uutta kuin se, että lopulta yhteisymmärrys löytyi isän ja tyttären välille – taiteilijoitahan he ovat molemmat.
Kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen käsittää vuodet 1929–1971 eli lapsuus ja teatteri, toinen osa 1972–1986 eli elokuvat ja kolmas osa loppuvuodet 1987–2007.
Kirjan tekijällä Niko Jutilalla on ollut käytössään laaja ja yksityiskohtainen lähdeaineisto aina Mollbergin henkilökohtaista arkistoa myöten. Kun hän on lisäksi haastatellut ison joukon tuttavia ja läheisiä, on tuloksena niin täydellinen elämäkerta, että tuskin parempaan pystytään.
Jo alusta lähtien elämäkerturi tekee täydellistä työtä, kun hän käy läpi varsin yksityiskohtaisesti päähenkilönsä teatteriesitykset ja roolit. Varhain tulee esille myös kiinnostus elokuvaan ja kun omia filmejä alkaa syntyä, niin kaikki nämä kritiikkejä ja juoniselostuksia myöten elämäkerturi laittaa muistiin ja kirjaansa.
Lisäksi tekijällä lienee ollut käytössään tilikirjoja, kun filmien tuottoja, menoja ja avustuksia esitellään markkoina ja euroina.
Kun menestystä tulee, osaa tekijä myös nauttia, mutta samalla ruokahalu kasvaa. Jutila hahmottelee suurella pensselillä Mollen loppuvuosien suuruudenhullujakin haaveita koko maailman valloituksista. Mollewood alkaa muuttua ainakin mielessä oikeaksi Hollywoodiksi…
Mielessä on esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen kuvaaminen tähtinäyttelijöillä ja monta muuta railakasta unelmaa.
Viimeisin haaveisiin jäivät unelma Jääkärin morsiamen uudelleen filmatisoinnista ja Paavo Rintalan Marian rakkaus -kirjan elokuvaaminen eri puolilla Eurooppaa. Tässä suurhankkeessa oli mukana myös kirjailija itse, mutta haave kaatui lopulta rahoitusongelmiin, myös ohjaajaan iskeneet sairaudet veivät miestä.
Teatterikouluaikana Molle ja Mikko Niskanen näyttelivät Pär Lagerkvistin tragediassa Antakaa ihmisen elää. Siinä Molle oli Juudas ja Mikko Jeesus. Elävässä elämässäkin heillä oli tietämättään usein nämä roolit, toisinaan Mikko oli Juudas ja silloin Molle oli Jeesus – ja taas päinvastoin.
Molle kuoli 78-vuotiaana 11.10.2007 Loimaalla, hänet on haudattu Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalle.
Elokuvamiehen motto oli mielikirjailija Toivo Pekkasen miete: "Jos näkis vähän pidemmälle kuin isä.”
