Luontokato, ilmastokriisi, ylikulutus, kaivokset ja vieraslajit uhkaavat luontoa. Näin kertoo Suomen Luonnonsuojeluliitto (SLL) nettisivuillaan.
Nämä globaalit ilmiöt johtuvat maailman väestön kasvamisesta. Ymmärrämme hyvin, ettei yksikään ihminen selviä päivääkään hengissä ilman luonnon hyödyntämistä. Luonto on koko ajan läsnä elämässämme. Jopa kaupungin betoniseinien sisällä.
Olemme pukeutuneet luontoon. Istumme, nukumme ja teemme töitä luonnosta otettujen raaka-aineiden ympäröimänä. Käytännössä meillä on valittavana kolme raaka-ainetta: uusiutuvat (muun muassa ruoka ja puu), kaivannaiset (teräs) ja fossiiliset (öljy, maakaasu ja hiili). Kun tähän lisätään vesi, niillä maailman väestö elää.
Kukaan tuskin yllättyi, kun SLL vaati jälleen maailman kestävimmin tuotetun, uusiutuvan puun käytölle rajoituksia. Tällä kertaa luvuksi valittiin 60. Sillä ei ole tieteellistä perustetta, eikä vaikutusarviota. Asiantuntijat voivat todeta sen suoraan vähentävän Suomen kykyä vastata SLL esittämiin, luontoa uhkaaviin ilmiöihin pitkälle tulevaisuuteen.
Myöskään toteutustavasta ei puhuttu mitään. Pitäisikö vähentää tukkipuun tuotantoa, joka on edellytys puurakentamiselle? Vai harvennuksia, mikä aiheuttaa harvennusrästien pahenemista? SLL ei kertonut, kenen metsänomistajan puunmyyntioikeutta tulisi rajoittaa. Mielikuvituksen varaan jäi myös, kuka puuta saisi ostaa ja jalostaa.
Uusi asia ei ole sekään, ettei SLL esitä parempaa vaihtoehtoa tilalle vastustaessaan planeetan parasta ratkaisua. Ikävää on, että se tietää varsin hyvin, mitä tarkoittaa hakkuuvuoto. Vähentäessämme hakkuita Suomessa luomme painetta hakata enemmän muualla, muun muassa Amazoniassa. Se pahentaa luontokatoa ja valitettavasti myös ilmastonmuutosta.
Planeettamme ei selviä tuhoamalla Suomen yhteiskunta tai tekemällä siitä luontoreservaatti. Tarvitsemme kestäviä ratkaisuja, emme hölmöilyä.