Alkaa tulla kesä. Tervetullut vieras, joka tuo lahjoja mukanaan. Se tuoksuu ilmassa ja tanssii auringon iltasäteissä. Se kutkuttaa sisimmässäni, kun en malta nukkua, enkä syödä yhtä paljon kuin talvella. Täällä meillä pottumaa on ihan juuri paljastunut lumipeitteen alta ja hiirenkorvat tuskin ovat puhjenneet. Nousevat sentään jo ensimmäiset raparperit, ruohosipulit ja nokkoset maasta.
Olen juonut nokkosteetä, tehnyt nokkospiirakkaa ja lisännyt ryöpättyjä nokkosia munakkaaseen. Pitkän talven jälkeen virkeän vihreät villiyrtit tuovat elinvoimaa. Vuosisatoja on nokkonen ollut lääke moneen vaivaan. Siinä on mm. rautaa, piitä, C-vitamiinia ja magnesiumia. Maa on niin kaunis ja ihmeellinen. Elämää kasvaa erilaisissa muodoissaan kaikkialla ympärillämme. Ystäviä, apureita ja parantajia, odottamattomissa paikoissa.
Eräänä päivänä ajoimme kotiin päin pitkin tietä, jota emme yleensä aja. Pellon laidalla, tien vieressä, seisoi kaksi hirveä. En muista koskaan nähneeni hirveä vapaana. Ne olivat kuin olentoja toisesta maailmasta. Korkeita, vahvoja, kesyttämättömiä. Ne näyttivät odottavan oikeaa hetkeä tien ylitykseen, mutta kun jäimme katselemaan niitä, hetken päästä palasi hirvipari takaisin metsään. Jotain niiden olemuksesta toukokuun ilta-auringossa jäi mieleeni ja sydämeeni. Miten se tuntuikaan niin ihmeelliseltä?
Kesä tuo tullessaan lämpimän, sammumattoman valon, joka valaisee ihmisen sisimpiään myöten ja herättää elämänhalun lentää kohti sitä valoa. Kesä tuo tullessaan muistoja lapsuuden kesistä. Millaista oli olla ihmislapsi kesällä? Osaisinko vielä olla niin herkkä ja vapaa? Osaisinko iloita touhusta ja työstä sekä levätä silloin kun väsyttää? Osaisinko seistä jalat lujasti maassa, elämän arvaamattomuuden keskellä, kuin hirvi pellon laidalla?
Kesä tuo tullessaan hellivän sateen, joka puhdistaa ja virkistää. Sateen jälkeen ilmassa leijuu uuden alun aromaa. Sade muistuttaa veden kiertokulusta, joka virtaa myös meidän sisällämme. Vesi ei koskaan lakkaa, vaan aina vain jatkaa. Vesi löytää tiensä. Se nousee ja pulppuaa, virtaa ja laskeutuu. Se pitää kaiken terveenä ja tuoreena. Vesi liikuttaa meitä.
Oi, kesä! Juoksen luoksesi lämpimään. Ryntään järviisi uimaan. Tulen kedoillesi lepäämään. Pieni lahja on minullakin — siemeniä. Otatko ne vastaan hoivaten? Kasvatetaan niistä yhdessä jotain kaunista ja hyvää. Vihreän lehvästön suojaan istun katsomaan ja kuuntelemaan. Oi kesä, mitä sinulla on tällä kertaa kerrottavaa?