Yhtäkkiä kuului humahdus. Lumikammi ympärilläni putosi pykälän verran.
Sisäänmenoaukosta työntyi kaverini Miian hapuileva käsi. ”Tiia, Tiia, Tiia!” hän huusi.
Lumen alle voi helposti tukehtua. Siksi meillä olikin työnjako: minä koversin sisällä ja hän vartioi ulkona.
Minulla ei ollut hätää. Kömmin ulos, ja totesimme, että kävi kuten ennakoitiin. Tällä tekniikalla kammi ei tule kestämään.