Kolumni

Kerran teininä nukuin ma­keas­ti tor­nio­lai­ses­sa lu­mi­ka­sas­sa

Yhtäkkiä kuului humahdus. Lumikammi ympärilläni putosi pykälän verran.

Sisäänmenoaukosta työntyi kaverini Miian hapuileva käsi. ”Tiia, Tiia, Tiia!” hän huusi.

Lumen alle voi helposti tukehtua. Siksi meillä olikin työnjako: minä koversin sisällä ja hän vartioi ulkona.

Minulla ei ollut hätää. Kömmin ulos, ja totesimme, että kävi kuten ennakoitiin. Tällä tekniikalla kammi ei tule kestämään.

Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä

Tilaa Lapin Kansa Digi ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi