Valmistaudun ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi elokuun alussa. Hain nykyistä paikkaani kolmatta kertaa avoimessa haussa kesäkuussa, mutta hakuaikaa jatkettiin heinäkuun loppuun. Aikataulu oli jo lähtökohtaisesti niin kireä, etten olisi ehtinyt perehdyttää mahdollista uutta teatterinjohtajaa. Nyt johtajaa ei ehditä edes valita ennen kuin työt jo alkavat, joten mahdollinen uusi ihminen aloittaa kylmiltään ja kesken kauden.
Ohjelmisto on toki suunniteltu ja työt pääsevät alkamaan hallitusti 2.8., mutta kaikki tietävät, ettei tulossa ole mikään normisyksy. Korona, teatterin ratkaisematon tilakysymys, kaupungin talousongelmat ja vielä toistaiseksi vaikutuksiltaan avoin organisaatiouudistus muodostavat yhdessä aikamoisen savotan kenelle tahansa, ja johtajattomassa tilassa olevalle teatterille tuleva syksy saattaa olla kohtalokas.
Koronarajoitusten jälkeinen Kemi tarvitsee taiteen ja kulttuurin hyvinvointia ja elinvoimaa edistäviä vaikutuksia, yhteisöllisyyttä ja elämyksiä. Korona-aikana notkeiden taidelaitosten poikkeusohjelmistot näyttivät taas paikallisten ammattitoimijoiden voiman. Kvartetti toi konserttinsa kaikkien saataville kaupungin Youtube-kanavalla ja teatteri mm. vei ikivihreitä iskelmiä hoitolaitosten pihoille, kun kokoontumisrajoitukset estivät sisätiloissa esiintymisen. Tällaisia kuntalaisille ilmaisia ja suurella sydämellä tuotettuja palveluita ei osteta ohjelmatoimistoilta.
Syksyllä tehtävät päätökset ja leikkaukset määrittelevät Kemin kulttuurielämän tulevaisuuden hyvin pitkäksi aikaa. Toivon syvästi, että virkamiehet ja päättäjät ottavat aikalisän, tutustuvat rauhassa toimintaan, katsovat hetken isoa kuvaa ja ottavat tekijät ajoissa mukaan keskusteluun. Toimintoja täytyy sopeuttaa, jotta niiden kestävä ylläpitäminen on mahdollista, mutta päättäjillä täytyy olla käytettävissään riittävät tiedot parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseen. Valtion avokätisesti tukemia toimintoja ei kannata ensimmäisinä ajaa alas.
Kun kahdeksan vuotta sitten olin aloittamassa työni Kemissä, muotoili Tampereen yliopiston teatterin ja draaman tutkimuksen professori Hanna Suutela tehtävän paljon vartijaksi. Hänelle Kemin teatteri symboloi toivon majakkaa, valoa viimeisessä linnakkeessa, joka sammuessaan tulisi aloittamaan teattereiden lakkautuskierteen koko Suomessa. Elokuussa majakka uhkaa olla 75. toimintavuotensa kynnyksellä ilman vartijaa.
Kirjoittaja on Kemin kaupunginteatterin johtaja 31.7. asti