Kemi on ottanut hyvin vastaan Kaisla Huo­vi­sen, joka kuvaa itseään ke­sä­ke­mi­läi­sek­si

Kemi on ottanut hyvin vastaan Kaisla Huovisen.

Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Kaisla Huovista voidaan kutsua vaikkapa kaksoiskuntalaiseksi, sillä hän asustaa kahdella paikkakunnalla, joista toinen on Kemi.

–Sanon itseäni kesäkemiläiseksi, Huovinen toteaa.

Kemin lisäksi Kaisla Huovinen asuu Kempeleessä. Kemiin hän päätyi nelisen vuotta sitten tutustuttuaan ja rakastuttuaan kemiläiseen Tuomas Laajokeen.

–En ollut käynyt Kemissä kuin pari kertaa aikaisemmin.

Sopii luonteeseen

Vaikka kahdella paikkakunnalla asuminen on välillä raskasta, kertoo Huovinen sen sopivan hänen luonteelleen.

–Kaipaan vaihtelua. Välillä minusta tuntuu, että haluaisin muuttaa tänne pysyvästi, mutta olemme kyllä pitäneet kahden kodin systeemistä.

Kempeleessä ovat Huovisen lasten kodit, jonka vuoksi muuttaminen Kemiin ei ole toistaiseksi mahdollista.

Erilaisuus hyväksytään

Kemi on ottanut Kaisla Huovisen hyvin vastaan. Hän puhuu mielellään Kemin puolesta.

–Kemissä on tosi mukavia ihmisiä ja täällä hyväksytään erilaisuutta. Olen saanut täältä paljon ystäviä ja soittokavereita.

Kaisla Huovinen on ammatiltaan äidinkielen ja ilmaisutaidon opettaja yläkoulussa ja lukiossa Siikajoella. Hänen työmatka on Kempeleestä noin 50 kilometriä yhteen suuntaan.

–Tykkään koulustamme paljon. Lukiossa opetan kaikkia kivoja kursseja, kuten luovaa kirjoittamista, puheviestintää ja lukupiirikurssia. Olen katsellut töitä täältäkin päin, mutta vielä ei ole löytynyt mitään vastaavaa paikkaa.

Paljon keikkamahdollisuuksia

Opettajan työ säännöllisine työaikoineen ja pitkine lomineen mahdollistaa Kaisla Huovisen toisen ammatin harjoittamisen. Huovinen on muusikko, ja hän on tehnyt neljän Kemi-vuotensa aikana keikkaa ihan mukavasti.

– Kemi on kulttuurikaupunki, jossa on muusikolle paljon keikkamahdollisuuksia, hän kehuu.

Huovinen esiintyy usein yksin pianonsa kanssa, duona miehensä kanssa. Trio-keikoilla hän käy miehensä sekä torniolaisen Matti Virtasalon kanssa.

– Kokoonpanossa on paljon lauluvoimaa. Pystymme Matin kanssa laulamaan molemmat stemmoja jopa harjoittelematta.

Välillä Huovinen pääsee esittämään omia kappaleitaan Marjatta & Heteka -yhtyeensä kanssa.

– Olen tehnyt omia biisejä 16-vuotiaasta asti. Niitä on matkan varrella kertynyt jonkin verran. En osaa sanoa, mitä genreä musiikkini edustaa, mutta kappaleissa on vaikutteita popista, rokista, jazzista ja jopa musikaalisävelmistä.

Kaisla Huovinen esiintymässä kesäisessä tapahtumassa Kemissä.

Melodia soi päässä

Ensin syntyy melodia, joka alkaa soida Huovisen päässä.

– Hyräilen sen puhelimen äänitiedostoksi, ettei se katoa. Aamut ovat hyvää aikaa: parhaat biisini syntyvät kuuden kahdeksan välillä.

Uuden luominen vaatii aikaa ja leppoisaa mielentilaa.

– Joulunpyhien aikaan syntyi kaksi uutta kappaletta. Kiireessä ja stressissä biisinteko ei onnistu.

Vaikka Huovinen tekee ja esittää mielellään omia kappaleitaan, pitää hän myös cover-kappaleiden esittämisestä.

– Minulla on noin sata kappaletta biisipankissa, joista valitsen sopivimmat keikalle. Yleisö tykkää kuunnella tuttuja biisejä.

Huovinen on taitava pianisti ja hän aloitti keikkailevan muusikon uransa kosketinsoittajana ja taustalaulajana.

– Solistina aloin laulaa vasta nelisen vuotta sitten. Ensin jännitin, riittääkö ääneni koko keikan ajan, mutta riittää se.

Kaisla Huovinen nähdään usein laulamassa pianon takana.

– Toiveena on, että saisin vielä joskus laulaa pystyssä ja joku muu hoitaisi kosketinsoittajan hommat, Huovinen toteaa.

Esiintymisiä Huovinen ei juuri jännitä. Ellei katsomossa ole läheisiä ihmisiä, kuten vaikkapa Huovisen isä, joka on soittaja hänkin.

Huovisella on musikaalinen suku, joka on kotoisin Vienan Karjalasta.

– Ukkini veli Jussi Huovinen oli Suomen viimeinen runonlaulaja. Hän oli vanhemmiltaan oppinut runonlaulannan perinteen. Kaikki isäni puolen suvusta osaavat soittaa jotain.