Kolumni

Ka­tu-us­kot­ta­vuu­des­ta kolan varteen – vuo­si­kym­me­ne­ni Ro­va­nie­mel­lä

Kirjoittaja on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.
Kirjoittaja on kahden pienen lapsen isä, joka lepäilee rovaniemeläisessä mainostoimistossa arkisin.

Äskettäin tuli täyteen kymmenen vuotta siitä, kun muutin Rovaniemelle. Tuolloin RoPS pelasi Veikkausliigaa, Café Tivoli tarjoili mielenkiintoista livemusiikkia ja matkailuyritykset pohtivat, kuinka Facebookia voisi hyödyntää markkinoinnissa.

Olin alle 35-vuotias, kävin säännöllisesti parturissa ja esiinnyin julkisilla paikoilla ajankohtaisen katumuodin mukaisissa tamineissa. Tänään mietin, ostaisinko aikuisten Kuomat.

Vuonna 2014 spekuloin, mitä lauantaina tapahtuu laskureissun jälkeen ja kenen kanssa. Vuonna 2024 tiedän, että viikonloppuna ei tapahdu mitään ennen lumitöitä. Ja että onni ei ole takkiin sointuva North Facen pipo, vaan Fiskarsin kola – mikä tahansa muotoilematon kötöstys ei kelpaa.

Silloin ajattelin, että asiat ehtii hoitaa ”sitten joskus”, koska tänään on parempaakin tekemistä. Sittemmin olen oppinut, että jos aikoo saada jotain aikaiseksi, se pitää tehdä heti. Harrastaa ehtii sitten joskus.

Kymmenen vuottani Rovaniemellä ovat tuoneet mukanaan lisääntymisen ja keski-ikäistymisen. Minä-ajasta on tullut me-aikaa, sporttikauppa on vaihtunut rautakauppaan ja populaarikulttuurin seuraaminen sähkön hinnan kyttäämiseen. Vannoin, ettei minulla koskaan tule olemaan kahta lasta, koiraa, omakotitaloa ja farmariautoa. Noh, nyt on koko paketti.

Rovaniemikö tämän kaiken teki? Ei tietysti, mutta näppinsä sillä on pelissä. Helsingissä en todennäköisesti hoitaisi ostoksiani toppavaatteissa ja teipillä korjatuissa hanskoissa. Mutta juuri se Lapissa on parasta – viimeisen päälle tyylikäs hipsteri ja pihahommista poikennut setämies sulautuvat vaivatta samaan kassajonoon. Sanooko kukaan muuten enää ”hipsteri”?

Lyhytvuokraus ja tekoäly ainakin ovat kaikkien huulilla. Rovaniemen jatkuva kasvu kansainvälisenä matkakohteena pitää pienen, pakkasen puraiseman paikkakunnan hämmästyttävän kansainvälisenä ja elinvoimaisena, minkä lisäksi korkeakoulut ja kulttuuri-instituutiot huolehtivat sivistyksestä.

Mikäs täällä pollotellessa, kun voi olla täysi juntti ja taiteenharrastaja samana päivänä.

Mikäs täällä pollotellessa, kun voi olla täysi juntti ja taiteenharrastaja samana päivänä.

Mistä tulikin mieleeni, että Crocseja en ole vielä hankkinut. Mielessä on kyllä käynyt. Niitä saa myös talvisaappaina, on hävyttömät.

Aivan kaikki ei ole kymmenessä vuodessa muuttunut. Vuodenvaihteen 2014 kohokohtana jännäsin alle 20-vuotiaiden jääkiekon MM-turnausta, jossa Suomi vei mestaruuden lyömällä finaalissa Ruotsin heidän kotijäällään. 2024 pelit eivät menneet yhtä hyvin, mutta tällä kertaa sain katsella ja kommentoida niitä oman pojan kanssa.

Aika hienoa.