Kasvioita tai kasvikansioita on kerätty kouluissa ympäri Suomea jo vuodesta 1864 ja nykyään sen kerääminen on virallisesti osa opetussuunnitelmaa. Suomi on vahvasti metsävaltio, joten liittyy perusasioihin ja yleissivistykseen tuntea oman maansa kasveja. Nykyään kasviot kerätään 7. ja 8. luokan välillä valmistavana työnä kahdeksannen luokan metsäbiologiaa varten. Näin varmistetaan, että opiskelun alkaessa vähintään peruskasvit ovat tuttuja oppilaille.
–Hyvin moni kyllä pitää kasvion tekemisestä. Varmaankin juuri siksi, että se ei ole varsinainen koe vaan on kunnolla aikaa tehdä rauhassa, kertoo Kemin Hepolan koulussa biologiaa opettava Anni Vikki.
Kimalainen sekoitetaan ampiaiseen
–Eliökokoelman laatiminen on ollut pitkään osa opetussuunnitelmaa ja se on helpointa ja eettisintä toteuttaa kasveja keräämällä. Kasvio tehdään usein kesän aikana, mutta pakko ei ole, sillä syksylläkin ehtii. Opettajat pitävät huolen, ettei kukaan oppilas jää yksin kasvion tekemisen haasteiden kanssa ja auttavat tarpeen tullen keräämäänkin kasvit, Vikki muistuttaa.
Vikki kertoo vaatimuksen kasvien määrästä olevan 30, mutta hän on saanut myös kasvion joka sisälsi peräti 130 kasvia. Hepolan koulussa etäkouluaika näytti verkkotyökalu Classroomin olevan hyvä apu opiskelussa, joten nykyään tehtävän saa tehdä omavalintaisesti joko sähköisenä tai perinteisenä. Vikki kertoo molemmilla tavoilla olevan puolensa ja vaihtelu tekee myös tarkistamisesta mukavampaa. Haasteena sähköisessä kasviossa on kuvien ottaminen, kun laadun on oltava hyvä. Kasviot ovat Vikin mielestä työläitä tarkistaa, mutta hän pitää töiden katsomisesta ja hypistelemisestä.
–Olen itse tehnyt kasvion kahdeksannella luokalla ja myöhemmin myös yliopistoaikana. Itselleni se oli yläasteella tehtävä muiden joukossa, enkä sitä sen enempää ajatellut, Vikki kertoo.
Hän ei itse koe kuitenkaan tällä hetkellä tarvetta tehdä itse uutta kasviota, sillä työssä riittää kontaktia luontoon. ¨
Vikki kertoo olevansa hieman jopa huolissaan siitä, kuinka vähän nuoret tietävät muun muassa luonnon monimuotoisuudesta ja sen vähenemisestä. Harva tuntuu tunnistavan tärkeitäkään lajeja, kuten kimalaista joka on tärkeä pölyttäjä. Se sekoitetaan usein ampiaiseen.
Osa kasveista löytyy ihan vain teiden varrelta
Kahdeksannen luokan syksyllä aloittavat Venla Paavalniemi ja Emmi Papunen ovat päässeet kasvioiden pariin tämän kesän aikana.
–Saimme valita sähköisen ja perinteisen kasvion väliltä, mutta sähköinen kasvio on tylsä, joten teen perinteisen, Kemin Syväkankaan koulussa opiskeleva Paavalniemi kertoo.
Kasveista täytyy selvittää perusnimen lisäksi ainakin tieteellinen nimi, kasvupaikka, kasvuaika ja heimo. Molempien isovanhemmat ovat vapaaehtoisesti olleet apuna kasvioiden teossa ja kasvien tunnistamisessa. Välillä apua löytyy myös netistä. Keväällä on jaettu listat kerättävistä kasveista. Ohjeet kasvion tekoon tulivat listan mukana ja ne on käyty läpi myös suullisesti ennen kesän alkua. Kasvit kuivatetaan sanomalehtien välissä.
–Esimerkiksi marjat pitää kerätä aikalailla tiettyyn aikaan kesästä. Kukat pitää kerätä kukkivina. Suurin osa kukista on löytynyt ihan vain jostain tien varrelta, Keminmaan keskuskoulussa opiskeleva Emmi Papunen kertoo.
Lisäksi tytöt ovat löytäneet kasveja suurimmaksi osaksi Kallinkankaalta ja Keminmaan metsistä, sekä mökeiltä. Keminmaan keskuskoulussa kasvien pakollinen määrä on 15, kun taas Syväkankaalla vähintään 20.
–Jos tavoittelee parasta arvosanaa, voi kerätä 40 kasvia. Aion itse kerätä kaikki 40, kertoo Paavalniemi.
–Kerättävissä kasveissa on eri luokkia, kuten kukat, marjat, puut ja sitten taisi olla erikseen suokasvit. Myös sammalia pitää kerätä, Papunen jatkaa.
Kasviot on palautettava koulujen alkaessa, mutta tarvittaessa saa lisäaikaa.
Tytöt kertovat, ettei heillä itsellään ole tavallisesti tapana hengailla metsissä tai ainakaan ihmetellä kasveja muuten vain. Normaalisti kasveja ei edes osaisi tunnistaa. Kasvion tekemisen hyötyjä kysyttäessä molemmat hiljenevät. Joitain hyötyjä kuitenkin löytyy.
–Kasvion teko on auttanut tunnistamaan peruskasveja, joita aikaisemmin en ole kutsunut oikeastaan millään nimellä, Papunen kertoo.
Kummankaan mahdollisiin tulevaisuudensuunnitelmiin kasvien tunnistaminen ei juuri liity, mutta perusasiat on hyvä tietää.
–Helsingissä ei kyllä metsiä näy, että siellä on varmaan vaikeaa tehdä kasviota, Papunen jatkaa.
Ilman tehtävää kasveja ei välttämättä tulisi opittua
Yleensä kasvion ohjeiden mukana tulevassa listassa on vain tiettyjä kasveja. Tytöt kuitenkin kertovat, että myös ylimääräisiä listasta löytymättömiä kasveja saa kerätä kasvioon.
–Itselläni on varmaan puolet kasveista sellaisia, mitä ei ole listassa, Paavalniemi nauraa.
Molempien kasviot tuntuvat olevan hyvällä mallilla ja lähes valmiita. Osa luokkakavereista kuulemma ei ole edes aloittanut kasvion tekoa, kun taas osa tekee kasvioita ihan tosissaan ja tarkasti. Kasvion tekemättä jättäminen pudottaa biologian arvosanaa.
Tytöt kokevat kasvion kuitenkin hyödylliseksi tehtäväksi.
–Kyllä mielestäni kasvion tekemisen on hyvä olla osana opetussuunnitelmaa, kun ei kasvien nimiä muuten opi, Papunen kertoo.
–Olisi kiva jos listassa olisi vähän helpommin kerättävissä olevia kasveja, kun nyt osa kasveista on sellaisia, mitä tältä alueelta on hankala löytää, Paavalniemi miettii.
