Katri Naukari: Yhden puun tuho (WSOY, 2021)
Katri Naukarin esikoisromaani Yhden puun tuho on mielenkiintoinen romaani. Teos on eräänlainen esseen ja autofiktion sekoitus. Kirjailija itse kertoo, että kirja on fiktiota.
Teos varmasti herättää lukijassa erilaisia tunteita. Päähenkilö näyttelee ulospäin somessa luonnonsuojelijaa, mutta sitä hän ei todellisuudessa ole. Hän oikeastaan pelkää luontoa. Hän yrittää kovasti päästä irti peloistaan ja haastaa itseään lähtemällä Japaniin tutustuakseen sen kauniiseen luontoon ja luontokäsitykseen.
Matkasta tulee kuitenkin sisäinen kamppailu maapallon pelastamisen ja oman ristiriitaisen luontosuhteen kanssa. Taustalla kulkee mukana sekoittamassa pakkaa isän itsemurha.
Kirja on ristiriitainen, mutta se saa lukijan ajattelemaan omaa luontosuhdetta ja kestävää kehitystä. Miten taiteilla kuluttamisen ja kestävän kehityksen välillä? Tunnetko syyllisyyttä, kun ostat jotain omasta mielestäsi tarpeellista, mutta se saattaa kuluttaa luontoa. Miksi arvot ja toiminta ovat ristiriidassa? Mikä luontosuhteessamme on vialla?
Päähenkilö pohtii monesta eri näkökulmasta kuluttamista, ilmastonmuutosta ja luonnonsuojelua. Ihmiskunnan kehitys on vaatinut luonnon hyväksikäyttöä. Pitääkö siitä tuntea syyllisyyttä?
Lisää luontosuhteesta
1. Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita
2. Aura Koivisto: Ei mikä tahansa metsä
3. Jarko Taivasmaa: Metsässä
4. Aleksi Lumme: Metsästä: pyyntionnea ja mielenrauhaa
5. Pauliina Kainulainen: Suuren järven syvä hengitys
6. Marko Leppänen: Suomalainen metsäkylpy
7. Qing Li: Shinrin-Yoku: japanilaisen metsäkylvyn salaisuus
8. Mirja Nylander: Metsäkellintä
9. Marko Leppänen ja Adele Pajunen: Terveysmetsä
10. Petteri Saario: Luonnon lumo