Suomen kansalaisena saan ylittää Suomen ja Ruotsin välisen, länsi- tai itärajan, katsojan suunnasta riippuen, passia tai muuta henkilöllisyystodistusta vilauttamalla. Saatesanoiksi saan vielä usein ”Hyvää päivänjatkoa!” ja hymyn.

Eli siis minulla ei pitäisi olla mitään valittamista. Mutta tämän, ruotsista suomeksi vapaasti käännettynä, kermakaistan kulkijana olen pitkään tuntenut syyllisyyttä. En siksi, että uskoisin levittäväni jotain tautia sen kummemmin kuin ajaessani Tornion Suensaaresta maan puolelle eli entisen Alatornion kunnan puolelle.