Kansalaisaloite eutanasia laillistamisesta keräsi 50 000 kannatusilmoitusta, joten kansanedustajat joutuvat ottamaan jälleen kantaa elämän peruskysymyksiin. Vuonna 2018 vastaava aloite kaatui eduskunnassa, eikä sote-ministeriön perustama työryhmäkään löytänyt tuolloin yksimielistä näkemystä eettisesti vaikeaan asiaan.
Aloitteessa esitetään, että Suomeen säädetään eutanasiaa ja lääkäriavusteista lääkkeellistä kuolemaa koskeva laki. Eutanasialla tarkoitetaan tässä tapauksessa ihmiselämän päättämistä suoneen annettavalla lääkeaineella potilaan omasta pyynnöstä. Edellytyksenä on, että pyytäjä on kuolettavasti sairas ja kokee sietämätöntä kärsimystä sairautensa takia. Lisäksi hänen kyettävä tekemään itseään koskevia päätöksiä.
Lääkäriavusteinen itsemurha on sallittu Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Sveitsissä, Espanjassa, Portugalissa, Kanadassa, Kolumbiassa, Uruguayssa ja Uudessa-Seelannissa sekä joissakin Yhdysvaltojen ja Australian osavaltioissa. Selkeä enemmistö suomalaisista on jo pitkään kannattanut eutanasian laillistamista. Ilmiö näkyy kaikissa länsimaissa, missä eutanasian kannatusluvut liikkuvat 65–85 prosentissa.
Eutanasialakia ei ole hallitusohjelmassa. Tosin ei sieltä löydy myöskään kielteistä kantaa lakiin, vaikka kristillisdemokraatit on vastustanut eutanasiaa jyrkästi. Pian saatetaan nähdä, onko puolue valmis tekemään asiasta kynnyskysymyksen hallituksessa olemiselleen.
Valtaosa ihmisistä toivoo kuolevansa nopeasti ja kivuttomasti, jos ylipäätään ajattelee koko asiaa. Vaikka kuoleman miettiminen ja varsinkin siitä puhuminen on meille vaikeaa, kuolemakin on osa elämää – kaikki kuolevat lopulta.
Eutanasia on erityisen vaikea pala hoitoalan ammattilaisille, jotka ovat sitoutuneet elämän suojeluun. Toisaalta lääkäreillä on velvollisuus auttaa potilasta ja lievittää kaikin tavoin hänen kärsimystään.
Suomen lääkäriliitto on vastustanut eutanasiaa, mutta linja voi olla muuttumassa. Tuoreen kyselyn mukaan enemmistö lääkäreistä – 55 prosenttia – on eutanasian kannalla, vastaan haraa 40 prosenttia ammattikunnasta. Liitto harkitseekin kielteisen kannan muuttamista neutraaliksi – päätös on odotettavissa kevään aikana.
Parantumattomasti sairaan viimeiset ajat voivat olla sietämätöntä tuskaa ja kipua. Saatto- ja palliatiivisella hoidolla kärsimystä voidaan lievittää, mutta aina nekään eivät auta. Vääjäämättä lähestyvän kuoleman jouduttamisen tulisikin olla mahdollista, jos potilas itse sitä haluaa ja toivoo.
Eutanasia on iso eettinen kysymys. Se koskettaa potilaan ja hänen omaistensa lisäksi hoitohenkilökuntaa, josta osa ei hyväksy eutanasiaa periaatteellisista syistä. Heillä tulee säilyttää oikeus kieltäytyä kuolinavun antamisesta.
Eutanasialakiin on kirjattava tarkat rajat sille, milloin kuolinapua on mahdollista antaa. Keskeistä on, että päätöksen tekee potilas itse tilanteessa, missä toivoa parantumisesta ei ole ja kivut ovat kestämättömät. Sitäkin on syytä miettiä, miten sietämätön kipu määritellään.
Vaikka elämä on arvokasta, sen lopustakaan ei saa tehdä arvotonta. Kärsimyksen minimointi vääjäämättömän kuoleman edessä on elämän kunnioittamista.
Potilaslaki antaa potilaalle oikeuden kieltäytyä hoidosta, vaikka se johtaisi kuolemaan. Itsemurhaa ei ole kriminalisoitu, eikä siinä avustamistakaan ole säädetty rangaistavaksi teoksi. Lääkärillä on juridinen ja eettinen huolenpitovelvoite potilasta. Jos lääkäri antaa kuolinapua potilaalle, seuraamuksia ei tiedetä – ennakkotapauksia ei löydy Suomesta (Lääkärilehti 21.6.2023). Ruotsista sellainen löytyy vuodelta 2020. Käräjäoikeus tuomitsi ALS-potilasta kuolemaan auttaneen lääkärin lääkeainerikkomuksesta sakkoihin ja hoitoalan valvonnasta vastaava viranomainen vei häneltä lääkärioikeudet.