Ukraina on ollut olennainen osa Venäjää sen syntymähetkistä alkaen. Suomi on ollut runsas sata vuotta Venäjän autonominen suurruhtinaskunta, itsehallinnollinen alue, jolla oli oma kieli ja lainsäädäntö. Ukrainassa on sama uskonto kuin Venäjällä ja miltei sama kieli. Ukrainassa kokonaisia maakuntia, joissa venäjä on valtakieli.
Natsismissakin on jotain perää. Avoimen natsistisia joukkoja on hyväksytty Ukrainan armeijaan ja toisen maailmansodan aikaisille natsijohtajille on pystytetty patsaita.
Krimillä oli Venäjän laivaston tukikohta Sevastopol, josta Venäjä maksoi vuokraa Ukrainalle. Se halusi liittyä Natoon. Venäjä ei voinut hyväksyä Sevastopolin muuttumista Naton tukikohdaksi ja Krim palautettiin takaisin Venäjään 50 vuoden jälkeen. Pahinta oli Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistimaakuntien välillä kahdeksan vuotta jatkunut sota. Se oli Putinin tarkoitus lopettaa.
Suomen ja Venäjän välillä ei ollut pienintäkään konfliktiin viittaavaa. "Ensin Ukraina, sitten Suomi" oli tyhmää, äärimmäisen alkeellista propagandaa, mutta se meni kansaan.
Venäjällä on ollut vain yksi tavoite Suomen suunnalla: luoteisrajan turvallisuus. Jo tsaarinvallan aikana Venäjä pelkäsi Saksan hyökkäystä. Itämeren laivasto perustettiin Pietarin suojaksi. Venäjä menetti sen taistelussa Japania vastaan. Tsaari käynnisti nopeasti linnoitustyöt Suomessa Pietarin suojelemiseksi. Linnoitustöissä oli Suomesta 100 000 miestä. Kiinastakin tuotiin 3 000 töihin.
Talvisodan syy oli jälleen Leningradin turvallisuus. Perimmäinen pelko oli Suomen saksalaissuuntaus ja Saksan hyökkäys Suomen kautta Venäjälle. Venäjä ehdotti Suomelle aluevaihtoa siten, että Leningradin kohdalla rajaa siirretään 20 kilometriä kaupungista poispäin. Suomelle luvattiin Laatokan pohjoispuolelta kaksi kertaa suurempi alue. Tämä ei kelvannut ulkoministeri Eljas Erkolle. Aluevaihto olisi kelvannut Paasikivelle, Mannerheimille ja jopa Tannerille.
Venäjä pitää Natoa hyökkäysliittona ja vihollisena. Emme voi sille mitään. Siksi myös Suomen ja Ruotsin Nato jäsenyys on uhka Venäjälle.
Nyt on mahdollista komentaa Suomen armeijaakin valtameren takaa Norfolkin komentokeskuksesta, joten Venäjän huoli luoteisrajansa turvallisuudesta on vähintään aiheellinen. Suomi taisi hankkia enemmän ikävyyksiä kuin turvallisuutta liittymällä Natoon.
Kirjoittaja on FM.