Vaalikone: Katso Lapin Kansan vaa­li­ko­nees­ta, kuka eh­dok­kais­ta on lä­him­pä­nä aja­tus­maail­maa­si

Podcast: Mikä pu­hut­taa Lapin ra­ja­kun­nis­sa vaalien alla? Kuun­te­le ter­vei­set Sal­las­ta, Muo­nios­ta ja Uts­joel­ta sekä viime hetken tun­nel­mat

Kolumni: Yksi on juh­lis­ta poissa, kun Suomen toi­sek­si suurin kan­sal­lis­puis­to täyttää ta­sa­vuo­sia

Mainos: Mitä enemmän tiedät sitä helpommin äänestät, tilaa tästä Lapin Kansa 2 kk 59,90 euroa

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Kai­vos­kri­tiik­ki kai­pai­si faktoja

Professori Matti Nojonen esitti (LK 1.9.) kommentointia kaipaavia näkemyksiä. Hän moitti kaivoslakia poskettoman huonoksi ympäristön kannalta.

Kaivostoiminnan ympäristövaatimuksia ja viranomaisvalvontaa säätelee ensisijaisesti ympäristölainsäädäntö, ei kaivoslaki. Ympäristöministeriö valmistelee lainsäädännön, avi:t myöntävät luvat ja ely-keskus valvoo. Lisätietoja löytyy esimerkiksi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, jossa tehdään tämän kokonaisuuden ymmärtämiseksi hyvää tutkimustyötä.

Nojonen syyttää, että kaivoksia koskevista asioista päättää ”hyvä veli”-verkosto. Syytös on paitsi loukkaava myös yllättävä sikäli, että kaivosyhtiöt joutuvat odottamaan lupia pieneenkin laajennukseen useita vuosia. Lupaprosessien pituus on kaivosalalle tuskallisen suuri ongelma, jota tuskin olisi, jos päätökset tehtäisiin ”hyvä veli”-verkostossa.

Nojonen sanoo myös pohtineensa, miksi hänen pitäisi luottaa konsulttien tuottamaan tietoon kaivosten ympäristövaikutuksista, vaikka konsultin työn maksaa kaivosyhtiö.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.