Nyt kun saamelaiskäräjät ei halua hoitaa kaikkien saamelaisten kieleen ja kulttuuriin liittyviä asioita, on entistä selvempää, että se ei myöskään voi edustaa kaikkia saamelaisia, kuten laissa edellytetään. Sen legitimiteetti kaikkien saamelaisten edustamiseen on menetetty. Asia sinetöityi eduskunnassa saamelaiskäräjälakimuutoksen lähetekeskustelussa pari viikkoa sitten.
Saamelaiskäräjät on itse ajanut tilanteen tähän, onhan uusi lakiesitys pääosin käräjien enemmistön käsialaa. Tilanne on yhä sekavampi ja muodostunut täysin kestämättömäksi sen jälkeen, kun lähetekeskustelussa monet kansanedustajat ilmoittivat kannattavansa saamelaiskäräjälain uudistamista siinä muodossa kuin hallitus on sen esittänyt.
Monessa puheenvuorossa todettiin, että ”saamelainen voi olla, vaikka ei olisikaan hyväksyttynä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon”. Tällainen tietoinen alkuperäiskansan kahtiajaon siunaamisen julistus Suomen eduskunnassa monien puolueiden kansanedustajien toimesta on käsittämätöntä.
Mikäli eduskunta näin päättää, on selvää, että silloin sinetöidään kahden, keskenään eriarvoisen alkuperäiskansaan kuuluvan saamelaisryhmän syntyminen Suomeen. Käytännössä se vaikuttaa merkittävästi osalle alueen saamelaisia muun muassa alueen perinteisten elinkeinojen harjoittamismahdollisuuteen ja elinkeinonharjoittajien elinkeinovapauteen. Osalta saamelaisia elinkeinonharjoittajia viedään elinkeinon harjoittamisen ja elinkeinonsa kehittämisen mahdollisuudet.
Identiteetti, yksilö ja ryhmätason oikeudet on kirjattu 1970-luvulla Suomen ratifioimaan kp-sopimukseen. Rikkomus on ilmeinen.
Mitä kaikkea muuta asiasta seuraa, on vaikea edes kuvitella. Se on ainakin selvää, että lukuisat alkuperäiskansaa koskevat asiat, kuten viranomaispäätökset, monimutkaistuvat merkittävästi. Perustuslain soveltaminen tulee entistä vaikeammaksi erimielisyyksien alati kasvaessa.