Suvi Ahola: Mitä Helvi Hämäläinen todella sanoi? WSOY 2023.
Helvi Hämäläinen (1907–1998) määräsi päiväkirjansa kiinni neljännesvuosisadaksi kuolemansa jälkeen.
Nyt tohtori ja kulttuuritoimittaja Suvi Aholan teos raottaa monipuolisen kirjailijamme luomistyötä.
Hämäläisen päiväkirjoista, kirjeistä ja kirjoista poimittuja lyhyitä katkelmia taustoittavat niiden lomassa Aholan osuvat kommentit ja analyysit.
Sirpalemaisuus ei välttämättä pidä Valittujen Palojen metodilla laadittua teosta koossa, mutta ei se sen antoisuutta vähennä.
Hämäläisen päiväkirjoista on julkaistu katkelmia aiemminkin – kirjailijan itsensä valitsemina ja toimittajain editoimina.
Elämä ja teokset nivoutuvat Hämäläisellä tiiviisti yhteen. Niin paljon hän ammensi omasta elinpiiristään.
Hämäläinen muistetaan erityisesti terävistä sivistyneistökuvauksistaan. Romaani Säädyllinen murhenäytelmä ilmestyi 1941. Siitä sensuroitiin maininnat Hitlerin Saksan juutalaisvainoista.
Alkuperäinen käsikirjoitus oli jo painettu, mutta koko painos makuloitiin. Aseveljeys Saksan kanssa alkoi niihin aikoihin.
Holokaust-aihe näki päivänvalon vasta, kun romaanin alkuperäinen käsikirjoitus julkaistiin 1995.
Sota-aika on usean Hämäläisen teoksen aiheistoa.
Kirjailijan esikoisteos 1927 olisi ollut naistenvälisestä rakkaudesta kertova romaani Kaunis sielu. Se pääsi julki vasta 2001, kirjailijan kuoltua.
Homoerotiikka oli mahdoton aihe Suomessa, on kirjailija itsekin myöhemmin todennut.
Aikaansa edellä hän kuvasi nuorukaisten ryhmämasturbointia romaanissaan Raakileet (1950, julki 2007). Näin rohkeilla aiheilla ei teosten kustannuskynnys aiemmin ylittynyt.
Sukupuolista suuntautumistaan kirjailija pohti myös päiväkirjoissaan ja arveli, että elämä olisi saattanut olla onnellisempaa, jos kumppanina olisi ollut nainen eikä mies.
Luonnossa ja naisessa on myyttisesti paljon samaa: kuun kierto ja kuukautiskierto. Lyriikassa kukkii maalaismaisema Härjänojan lyyrana.
Maalaiselämä juurevine ihmisineen tuli Hämäläisen proosaankin, ja toisaalta runous ylevöityi mystiseen kosmisuuteen kokoelmissa Poltetut enkelit (1965) ja Sokeat lähteet (1967).
Palkinnoista huolimatta Hämäläinen tunsi jääneensä syrjään. Torjutuksi tuleminen on hinta, jonka kirjailija maksaa sanataiteestaan, hän huomautti.
Poliittisesti jakaantuneessa kulttuurielämässä ei tullut ymmärrystä oikealta eikä vasemmalta.
Marxilaisten mielestä työläisen olisi kaunokirjallisuudessa pitänyt kehittyä ja edistää vallankumousta. Porvaripuoli vierasti avointa seksuaalisuuden kuvausta.
Sitä paitsi Hämäläinen kritisoi lahjomattomasti tiettyjä piirteitä niin oikeiston kuin vasemmiston ajattelussa ja toteutuksissa.
Kirjailija on kertonut myös romaanihenkilöidensä ja -paikkojen esikuvista. Avainromaaneissa ihmiset eivät esiinny mairittelevassa valossa.
Helvi Hämäläisen keskeinen tuotanto ulottuu kolmelle vuosikymmenelle, 30-luvulta 60-luvulle. Mutta kun mukaan otetaan ennen julkaisemattomat ja postuumisti julkaistut, urakaareen tulee toiset kolmekymmentä vuotta lisää.
Jo 1956 kirjoitettu romaani Uusi Aadam (1997) ilmestyi vuotta ennen kirjailijan kuolemaa.
