“Mun on pakko kertoa yksi juttu.”
Näillä sanoilla puhelut ystävieni kanssa usein alkavat, kun toisella on mehukas juoru. Jo pelkkä lause nostaa sykettä. Pian langan toisesta päästä alkaa tihkua tietoa. Oli kyse sitten siitä, mitä arveluttavaa oli nähnyt yhteisen tutun tekevän tai kuullut toisen ystävän puhuneen toisesta selän takana negatiiviseen sävyyn, täytyy tilannetta analysoida useista eri näkökulmista.
Haluaisin nyt kertoa edes yhden kuulemani juorun, mutten voi. Juoruilun kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että tieto on lähtökohtaisesti salassa pidettävää, ellei toisin mainita. Silti salassa pidettävä tieto usein leviää ihmiseltä toiselle. Se siirtyy, kun juorun kuullut löytää seuraavan luotettavan ihmisen, jonka arvostelukykyyn voi luottaa sen verran, että hän osaa arvioida kenelle hän voi kertoa juorua eteenpäin, ettei se saavuta tulevaisuudessa vääriä korvia.
Vaikken voi paljastaa kuulemiani juoruja, uskallan sanoa, että jos kertoisin niistä edes yhden, Facebookin puskaradiot ja Jodel kuhisisivat päivätolkulla ja keltainen lehdistö saattaisi pian soitella perääni.
Juoruilu on osa laumakäyttäytymistämme historioitsija ja bestseller-kirjailija Yuvan Nooah Hararin mukaan. Juoruilulla on pitkät perinteet ja sitä on tuhansia vuosia pyritty kitkemään yhteiskunnasta moralisoimalla meitä. Lähes 2000 vuotta sitten antiikin kreikkalaisen filosofin Plutarkhosin kirjoittamassa tutkielmassaan Turhasta uteliaisuudesta juoruilua verrataan sairauteen. Uskallan epäillä, ettei Plutarkhos ehtinyt elämänsä aikana kuulla hyvää juorua. Muuten hän tuskin olisi ollut yhtä ehdoton.
Juoruilua on turha moralisoida, koska kaikki me teemme sitä. Kalifornialaisen yliopiston tutkimuksen mukaan kaikista päivän aikana käydyistä keskusteluista noin 14 prosenttia on juoruamista.
Usein juoruaminen on neutraalia tiedonvaihtoa, vaikka Plutarkhos väittääkin sen olevan negatiivista kateudesta ja vahingonilosta kumpuavaa toimintaa. Juoruilun avulla rakennamme suhteita, luottamusta ja yhteistä ymmärrystä siitä, kehen voi luottaa ja mitä ympärillämme tapahtuu. Juorujen kautta ihmiset neuvottelevat myös yhteisön normeista. Siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.
Juoruilun avulla esimerkiksi naiset ovat historian aikana varoittaneet toisiaan vaarallisista miehistä, paljastaneet epäoikeudenmukaisuutta ja kyseenalaistaneet kahlitsevia patriarkaatin sukupuolinormeja.