Jaakko Ylitalo on kirjoittanut mainion kirjan. Se kuvaa nuoren pojan silmin sodanaikaista ja - jälkeistä elämää Lapin syrjäkylällä. Kirja alkaa "isojaon" kuvauksella, jota muistelee kirjassa Keskitalon Heikki. "Isossa jaossa" erotettiin kruununtorpparien metsät kruununmetsistä. Kirja jatkuu evakkoreissun muistelulla ja elävällä kuvauksella, kun nuoret tytöt komennettiin kuljettamaan karja pois saksalaissodan jaloista Ruotsiin.
Ja miten onnistui miesten rintamalta paluu ja elämä poltetuissa kylissä? Se onnistui ankaralla raadannalla kellon ympäri. Maakellareissa asuttiin, palaneita ja ruostuneita rautanauloja oiottiin, unelmoitiin omasta talosta, omasta pellosta ja omasta navetasta ja omasta elämästä. Siitä se vain sinnikäs kansa nousi ja rakensi entistäkin ehomman Lapin.
Arkinen elämä oli elämää luontaistaloudessa. Sitä se elämä sodan jälkeen on ollut. Heinäntekoa koko kesä, heinäkuun alusta siihen saakka kunnes pakkanen syksyllä jäädytti rimmet ja suot, porojen hoitoa, mateenpyyntiä, nuotanvetoa ja talvella suuret savotat kylän ympärillä. Ne tarjosivat tienesti mahdollisuuden miehille, mutta myös naisille. Savotoilla tarvittiin paljon kokkeja.
Ja viimein tuli suuri tekniikan ihme, pieni harmaa Ferguson-traktori. Se mullisti elämän Lapin syrjäkylällä. Tuli kenttäsirkkeli, aurat ja hankmot ja töitä riitti näille vehkeille. Suopeltoja raivattiin, ojia kaivettiin ja nevoja kuivattiin.
Huvitukset olivat vähissä, mutta iltamia ja tansseja kuitenkin järjestettiin. Pojat ja tytötkin tekivät uskomattoman pitkiä pyörämatkoja tanssien tähden ja lavoilla soi "Argentiinan pusta" ja muut hienot tangot.
Kirja on kotiseutuhistoriaa. Vaikka se kertoo Unarista, niin samalla se kertoo kaikkien Lapin syrjäkylien historiaa, niin samanlaista se on ollut. Kirja nimi on "Karvalakkimiehet ja muita kertomuksia". Kun "karvalakkimiesten matkasta" Helsinkiin oltiin tekemässä oopperaa, niin Ylitalo päätti kertoa tämän reissun tarinan sellaisena kuin hän sen oli kokenut. Sekin on hyvä tarina, mutta parasta antia kirjassa ovat kuitenkin Unari-tarinat. Kirja on helppolukuinen, lyhyitä tarinoita. Sen soisi kuluvan nykynuorten käsissä, jotka eivät tunne noiden aikojen tapahtumia ja tunnelmia.