Sinivalkoisen sävyisenä talviaamuna palautan nöyrästi ensimmäisen oman asuntoni avaimet takaisin vuokravälittäjälle. Neljän kuukauden ajan yritin itsenäistyä, mutta ei minusta ollut itsenäiseksi. Itsenäistyminen minulle näytti yksinäisyydeltä, yksin pärjäämiseltä ja omin voimin pyristelyltä. Yhden pienen ihmisen voimat jäävät melko heikoksi. Kuka minä olen vain yksinään? “Ihminen on ihminen suhteessa muihin ihmisiin”, eräs nainen minulle kerran sanoi.
Itsenäistymisellä ihminen kurottelee kohti vapautta. Tahdomme määrätä itse itsestämme, toteuttaa meille tärkeitä asioita ja saada omaa ääntämme kuuluviin. Ihmisen sydämeen on istutettu sama kaipuu kuin taivaan linnuilla liitää ja laulaa huolettomina.
Itsenäisyys taitaa kuitenkin tuoda vain vapauden harhaa. Toisiin ihmisiin yhdistyminen ja tukeutuminen avaa jokaiselle yksilölle todellisen vapauden tehdä oikeaa tehtäväänsä ja elää luonnollisesti omana itsenään.
Elämme yhteisellä planeetalla, yhteisessä maassa, yhteisessä kaupungissa, yhteisessä kodissa. Olisiko jo aika katsoa toisiamme silmiin, ojentaa kättä ja kysyä: “Miten voin auttaa?” Ihminen syntyy tähän maailmaan vain ja ainoastaan toisten kätten saattelemana, ja lähdemme samoin.
Miksi tässä välissä yritämme yksin pyristellä? Yhdessä eläessämme joudumme tekemään kompromisseja, luovuttamaan omista haluista ja monesti ajattelemaan toista ennen itseämme. Yhdessäolo opettaa meitä nöyrtymään, kestämään epämukavuutta ja kohtaamaan asioita, joita emme haluaisi kohdata.
Toiset ihmiset ovat kuitenkin meille valon pilkahduksia, lämpimiä auringon säteitä joulukuun pimeydessä. Pienikin katse, hymy tai olkapään kosketus vaikeana päivänä voi tuoda toivottomalle toivoa. Olen aina ihmetellyt ihmiselämän rajoja ja miksi niitä tarvitsemme, mutta taitaa niilläkin olla oma tarkoituksensa. Silti minusta on ilmiselvää, että olemme rakentaneet liian korkeita seiniä, pukeneet päällemme liian paksut vaatteet ja aivan liian paksut hansikkaat.
Olemme kaivaneet itsemme niin syvälle suojaan, ettemme enää näe, kuule tai tunne mitään. Toivottomuus leviää yhteiskunnassamme kuin kulkutauti, mutta minä en pelkää. Turvaan lähimmäisen lämpöön, rakkauteen ja siihen toivoon, että yhdessä me jaksamme.