Rauhanomainen, valtioiden talouksia hyödyttänyt maailma katosi, kun Eurooppa lähes yksimielisesti yhtyi USA:n uuden kylmän sodan apulaisiksi Venäjää ja Kiinaa vastaan. Seuraava eurooppalaisten "innostuksen aalto" mitataan, kun Kiina ryhtyy palauttamaan sille kuuluvaa Taiwania ruotuun. Silloin alkanevat Kiina-pakotteet USA:n apulaisina.
Siinä on vain se ongelma, että Euroopalta loppuvat pelimerkit, koska Venäjä-pakotteetkin johtivat energiakriisiin ja valtavaan inflaatioon eli hintojen nousuun ja Euroopan maiden talousongelmiin. Euroopan rientäminen USA:n apulaiseksi Kiina-pakotteineen tietää Euroopan maiden talouksien lopullista romahtamista. Kunhan USA saa touhuttua maailmaan valmistavan teollisuuden kriisin, Euroopalla on edessään jäisen petun järsiminen pian ja pitkään.
Maapallomme suurin ympäristötuhoaja on ollut ja on yhä valkoinen mies, joka ristillä ja miekalla valloitti nykyiset kehitys- ja kehittyvät maat alusmaikseen ja raaka-ainelähteikseen. On ollut talousmuodikasta siirtää työkin itsenäistyneisiin alusmaihin – se on taannut suuremmat voitot.
Kaikki tapahtuu tietysti asevoimin. Siitä todistuksen kuulemme päivittäin USA:n peitejärjestöä Natoa myötäilevästä mediasta. On kornia kun USA:n ja Naton toimesta meuhkataan, ettei Kiina saisi toimittaa Venäjälle aseita, kun he itse toimittavat Ukrainalle aseita koko ajan. Se takaa venäläisten rinnalla myös ukrainalaisten tappamisen. Kuten presidentti Niinistö totesi Suomen asetoimituksista: ”Kyllä niillä jälkeä tulee”.
Sama koskee taktisten ydinaseiden sijoitussuunnitelmaa Venäjän toimesta, kun USA on sijoittanut ydinaseitaan ympäri maailman eri maihin, kuten Belgiaan, Hollantiin, Italiaan ja Saksaan. Tästäkin "vapaa" media vaikenee. Se ei hyväksy sensuuria, vain itsesensuurin. Vaikeneminenkin on sensuuria.
Moniarvoinen, erilaisia näkökulmia rohkeasti julkaiseva ja lukijoitaan arvostava lehdistö on totaalisesti kadonnut. Sananvapaudesta ja ”vapaasta” lehdistöstä on tullut propagandatermejä. Asiantuntevaa tietoa Naton luonteesta on luettavissa taloustieteilijä, professori Michel Chossudovskyn kirjasta ”Yhdysvaltain ja Naton hyökkäyssota Jugoslaviaa vastaan”.