Paksuvuonolla näkee kauas.

Marraskuun ensimmäinen aamu on lähes lempeän seesteinen. Tuuli henkii lännestä niin lauhkeana, että saa Inarijärven sulan pinnan hädin tuskin rikki.

Silti punainen poiju ei meinaa sattua silmiin.

Sen pitäisi kellua siinä, missä aina ennenkin: Postisaaren kohdalla melkein keskellä Paksuvuonoa, Nellimin satamasta tulevalta veneväylältä vähän matkaa länteen.

Samalla paikalla on mitattu Inarijärven vedenlämpöä yli 60 vuotta.

Ensi kerran tammikuussa 1961, ja siitä lähtien tavallisesti kolme kertaa kuussa – kesää ja talvea.